Tiedättekö mitä usein ihailen? Sellaisia kauniita koteja, joissa on paljon valkoista pintaa eikä liikaa tavaraa siellä sun täällä. On siistiä ja seesteistä, turhat tavarat on piilotettu oven taakse piiloon. Jos niitä turhia tavaroita siis edes on, ei ainakaan näytä siltä. Ehkä ne on konmaritettu kierrätykseen, en tiedä.

Niin, nämä ihailemani kodit eivät ole ihan sitä mitä meidän koti on. Meillä tavaraa on paljon, mutta toisaalta lähes kaikki siitä on tarpeellista tai ainakin me halutaan kuvitella niin. Tavaran määrä helposti myös korostuu, kun neliöitä ei ole niin paljon. Koreista löytyy lapsille sopiva määrä leluja ja sisustustavaraakin on niin, että koti tuntuu kotoisalta. Oma koti tuntuu omalta.

Ennen lapsia oma tyylini sisustaa oli hieman erilainen. Siihen aikaan sisustukseen ei kuulunut lelujen valtaama lattia, mattoa ei tarvinnut valita niin että siinä on mukava istua lasten kanssa päivät pitkät, vessa ei ollut täynnä kylpysälää ja kodinhoitohuone ei ollut vaipanvaihtopiste. Heh, jatkanko listaa? No, ehkä olisit ymmärtänyt ihan ilman kertomistakin. Eiköhän vähän jokaisella se sisustus muutu sitä myötä, kun lapsia tulee taloon. Ja ihan tarkoituksesta. Pitäähän sen kodin näyttää asujiltaan, ainakin näin itse ajattelen. Meillä koti näyttää juuri siltä kodilta kuin pitääkin. Lapsiperheen sisustus on sellainen kuin on. Kotoisa ja vähän ajoittain sekava.

Olen myös opetellut tässä vuosien aikana sietämään ajoittain sotkuista kotia ja sitä, että aina ei voi mennä siisteys edellä. Muuten vuosien päästä mielessä olisi vain ikuinen stressi ja sotku. Aika lasten kanssa unohtuisi sotkun jalkoihin. Kirjoittelinkin siitä juttua jokin aika sitten, jos kiinnostaa lukea: Uusi kehittynyt minä kaiken sotkun keskellä

Tässä muutamia kuvia siitä, miten meillä näkyy jokaisessa huoneessa se, että täällä asutaan. Olen ottanut kuvat eri päivinä, niin näette myös samalla sellaisena tämän kodin kuin se yleensä on. Hieman sekavana, mutta kuitenkin sellaisena että on kiva täällä olla ja elellä. Meillä ei koskaan ole mitenkään super sotkuista, sillä en siedä liikaa sotkua, mutta sellainen pieni sekasorto on läsnä jatkuvasti.

Tunnelmakuvia ja pieniä kauniita yksityiskohtia meidän kotoa, olkaapa hyvät!


Meidän koti on vieläkin kesken, vaikka ollaan asuttu jo pian puolitoista vuotta näissä neliöissä. Pikkuhiljaa laitetaan aina jotain uutta ja mietitään paikkoja kuntoon. Huomasitte ehkä myös sen, että muutamat tavarat ovat vaihtaneet paikkaa tässä lyhyen ajan sisällä ja osa kuvista oli otettu eri päivinä. Näin täällä meillä silloin tällöin käy. Sisustuspuuska tai järjestelyinto iskevät, eikä sille mahda mitään. Silloin paikkoja pistetään uusiksi, oli kello keskiyö tai aamupäivä. Se pitää tehdä heti.

Mielestäni en ole mikään kovin hyvä sisustaja. Emme taida olla kumpikaan, vaan teemme valinnat ihan tunnepohjalta. Usein mietin, että haluaisin olla yhtä hyvä sisustamaan kuin vaikkapa siskoni on tai haluaisin osata pitää paikat yhtä seesteisen kauniina kuin vaikkapa ystävieni Elinan, Julian, Sirpan ja Eijan kodeissa on. Toisaalta, tiedän kyllä oma tyylini on erilainen ja myös meidän koti siinä samalla. Ja parasta on se, että kun menee muille kylään, voi nautiskella heidän kauniista kodeistaan ja rentoutua erilaiseen näkymään. Tuskin yhtä paljon ihailisin heidän koteja, jos omani olisi aivan samanlainen? :)

Rakastan ihailla kauniita koteja ja ystävieni luota löytyy aina upeita inspiraation lähteitä omankin kodin laittamiseen. Väitän, että osaan nähdä melkein jokaisen kodissa jotain, mikä innostaa myös itseäni sisustamaan uudella tapaa. Ei nimittäin tarvitse olla mikään suuri sisustajaguru, että osaa tehdä kauniita valintoja ja laittaa kotiaan nätiksi. Riitää se, että on osannut tehdä hyviä valintoja ja käyttänyt vähän omaa keksiäisyyttään. Kauniit asiat usein korostavat toistensa kaunista pintaa.

Niin, ja meillä on myös seinät täynnä pojan taideteoksia. Tulen nimittäin olemaan juuri se äiti jota en koskaan olisi uskonut näkeväni. Siinä missä ennen nautin niistä siisteistä pinnoista ja siitä ettei tavaraa ole missään liikaa, niin nykyään meillä on piirrustuksia seinällä ja päiväkodin taideteoksia siellä ja täällä. Kartonkinen linnunpönttö keittiön ylähyllyllä, pääsisäiskoriste eteisessä ja lastenhuonekin on täynnä piirrustuksia. Koska kyllä, ne on mun silmääni niitä suurimpia aarteita. Ihailen niitä joka päivä.

Rakastan myös pitää paljon kuvia esillä ja meidän seinät onkin täytetty kauniilla valokuvilla perheestä ja ystävistä. Enemmäkin niitä voisi olla, mietin usein. Näissä kuvissa niitä ei nyt näy, sillä en julkaise kuvia lapsistani julkisesti. Niitä täällä kuitenkin riittää ja tulen joka kerta iloiseksi, kun kävelen kuvien ohi. Samasta syystä kotia ei voi teille täysin kuvata, sillä kuvia on paljon. Lasten sänkyjen yläpuolelle on esimerkiksi laitettu yövalon kaveriksi paljon kuvia heistä itsestään ja läheisistä. Vauva ei niistä taida ymmärtää vielä kovinkaan paljon, mutta pojan kanssa niitä kuvia katsotaan useinkin läpi. Hän rakastaa valokuvia, aivan kuten minäkin. Valokuvat ja videot ovat meidän päivittäin yhteinen juttu, ne saavat meidät aina hyvälle tuulelle.

Niin, ajatukseni oli tänään kertoa sellaista, että on hyvä muilta aina ajoittain hakea ideoita omaan sisustukseen, mutta ei saa liikaa viehättyä toisen omasta. Kodista on hyvä tehdä itsensä näköinen, sellainen missä on kotoisaa olla. Vai mitä! :)

Mutta, nyt jatkan sunnuntaista aamua perheen kanssa. Tiedossa tuttuun tapaan kaurapuuroa ja puistoleikkejä. Kivaa päivää teillekin!

Kotoisista tunnelmista teille kirjoitellen,

Marissa

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: