Huomenta! Täällä vietetään harvinaista aamua, sillä poika on mummilassa yökylässä ja koti on äänistä vielä tyhjä. Kaksi perheen uneliasta nukkuvat vielä yläkerrassa makoisia uniaan ja itse nousin sängystä ylös, jotta saan nauttia tästä hiljaisuudesta. Normaalisti eräs pieni pellavapäinen pieni mies olisi ollut herättämässä jo aikaisin, mutta ei tänään. Vauvankin sain helposti nukahtamaan vielä aamusta uudestaan, kun koti on hiljainen. Nukkuisipa siellä pitkät unet Villen kainalossa. Katsokaa nyt näitä kahta, tällaisen näyn jätin hetki sitten yläkertaan. <3

Mutta, sitten tähän lapsiperheiden yleisimpään small talk aiheeseen. Oletteko tekin saaneet aika monet kerrat vastata kysymykseen, että miten teillä nukutaan? Jos ette ole, niin meillä tämä ainakin on tullut tutuksi. Ehkä meidän silmistä jo paistaa väsymys niin kauas läpi ja siksi heti ensimmäinen kysymys liittyy usein uniin. Ei puhuta enää säästä, vaan uni on se juttu. Tuntuu kylläkin ihan mukavalta jutella aiheesta, joka vaikuttaa omaan arkeen niin vahvasti tällä hetkellä. Niin ja kysyjät ovat usein myös helposti niitä, joilla ei itsellään lapsia ole. Hauskaa siis ollut huomata, että moni lapsetonkin on perillä näistä äärettömän kuumista lapseperheiden puheenaiheista. :D

Eräs tuttavani tätä ihmetteli kovasti, että miksi aina puhutaan unista. Muistutin häntä sitten, että heillä kun lapset ovat syntymästään saakka nukkuneet täydet yöunet ja hyvät päiväunet, ei välttämättä uni tule heti puheeksi. Sitä kun on tarpeeksi, ei se saa aikaan minkäänlaisia tuntemuksia. Mutta ehkäpä siinä vaiheessa, kun on viikon tai vaikka meidän tapauksessa monta kuukautta putkeen valvonut yöt, saattaa ehkä keskustelussa nousta esille uni. Koska mitäpä muuta sitä puhuisi kun ei muuta mieti. Miten saisi unta paremmaksi, miten saisi lapsen nukkumaan, miten saisi joskus vielä nukkua, heh. Uni se mielessä pörrää. Siitä puhe mistä puutetta, eikö? ;)

Uni on tottakai kiva asia jutella täällä blogissa, koska haluan myös samalla jakaa vertaistukea teille muille joilla ehkä nukutaan tai on nukuttu huonosti. Tuntuu ainakin itsestäni helpommalta se tieto, että myös muissa perheissä on samanlaisia haasteita joskus.

Pitkän alun jälkeen sitten itse siihen asiaan, eli niihin uniin joista olette kyselleet Instagramin puolella. Sain siellä pitkän listan kysymyksiä meidän perheen unista tällä hetkellä. Tytölle pidettiin lempeä unikoulu tässä parisen kuukautta sitten ja pari viikkoa sitten myös yritettiin siirtää lapset yhteiseen huoneeseen nukkumaan. Siitä tarjovat tietoa nämä tekstit:

TEIDÄN KYSYMYKSIÄ AIHEENA UNI

”Ootko kuinka pitkät unet nukkunut ennen lapsia, onko iso ero nykyiseen?”

En ole koskaan nukkunut paljon ja olen aina ollut aamuvirkku. Yöunta kaipaan 6-7 tuntia, mutta nyt lasten kanssa katkonaisten unien aikaan huomaan kaipaavani enemmän. Olen myös kärsinyt koko ikäni uniongelmista, joten olen ehtinyt vuosien aikana tottua huonoihin uniin ja se varmasti on yksi helpottava tekijä tässä arjessa. Valvominen ei ole uutta. Olen herkkäuninen ja siinä missä toisille on helppoa herätä imettämään monet kerrat yössä ja nukahtaa heti takaisin uneen, kun taas itse jään valvomaan helposti tunneiksi.

”Millaisia päiväunia ja yöunia teillä nukutaan nykyään?”

Poika nukkuu yleensä aina päiväunet, 1-2,5 tuntia on normaali pituus. Öisin hän nukkuu noin 7-8,5 tunnin unet eli kaipaa päiväunia, jotta saa tarpeeksi unta. Tuo seitsemän tuntia on aivan liian vähän yöunta, mutta mitäs teet kun hän nousee aamulla täynnä virtaa. On kokeiltu myös mennä ilman päiväunia, mutta niillä saa maksimissaan tunnin pidemmäksi yöunia, jos sitäkään. Eli parempi vielä tässä iässä nukkua tällä rytmillä.

Tyttö nukkuu vaihtelevasti, mutta yleensä 2-3 pätkää unta mahtuu yhteen päivään. Päiväunien pituudet vaihtelevat, noin 15 minuuttia – 2 tuntia tällä hetkellä maistuu unta. Joskus hän pärjää päivän alle tunnin päiväunilla, joskus nukkuu yhteensä kolme tuntia unia. Liikkuvat vaunut tarjoavat parhaat unet, mutta joskus ei toimi sekään. Niin ja kotona jos antaisin sylissä nukkua, niin siinä nukkuisi varmasti puolet päivästä, mutta siihen en enää halua totuttaa. Viimeksi nukkui sylissä kolme tuntia, kun en liikahtanut mihinkään. Ainakin on yksi keino jolla hänet saa nukkumaan, jos ei muuten malta nukkua. :D

Mitään rytmiä ei ole onnistuttu saamaan tytölle, sillä aina jos iso veli on kotona, on työn ja tuskan takana saada hänet nukkumaan. Esimerkiksi toissapäivänä hän nukahti ensimmäisen kerran päiväunille kello 13 vaikka oli herännyt ennen kuutta aamulla. Ja ihan pirteänä oli koko päivän.

Miten tyttö nukahtaa teillä, sänkyyn vaiko syliin?

Hän nukahtaa omaan sänkyyn. Joskus saattaa päiväuniaikaan nukahtaa jo syliin ja siirrän sitten nukkumaan. Illalla ei lähes koskaan, vaan pyritään nukuttamaan sänkyyn laulaen ja paijaten.

Niin ja nukahtavatko teillä lapset yksin? Vai pitääkö nukuttaa?

Pitää nukuttaa. Siitä ei tule mitään, jos yrittää heitä jättää yksin nukahtamaan, mutta onneksi illan yhteinen hetki nukkumaan mennessä on myös mukava. Iltasatua on kiva kertoa ja jutella siinä päivän tapahtumat vielä läpi. Kumpikin nukahtaa meillä eri aikaan ja se tekee nukuttamisesti helpompaa. Kumpikaan ei ole villitsemässä toista.

Syökö teillä tyttö vielä öisin?

Pääsääntöisesti ei, mutta valitettavasti viimeiset kolme viikkoa hän on tehnyt hampaita ja tilanne on taas uusi. Eli vielä jokin aika sitten olisin kehunut meidän paremmista öistä, mutta siinä vaiheessa ei tiedetty vielä hampaiden tulosta. Nyt niitä puskee sieltä kolmas jo putkeen, eli yöt ovat taas mitä ovat. Unikoulun kautta saatiin yöt rauhoitettua jo tässä välissä ja tyttö nukkui useimmiten klo 20:30-5:00 välin lähes putkeen. Hän saattoi myös vielä nukahtaa tuon kello viiden jälkeen uudestaan, mutta ei aina.

Heräileeko tyttö vielä öisin?

Tällä hetkellä kyllä. Noin 1-2 tunnin välein havahtuu hakemaan maitoa, kun suussa tuntuu ikävä kipu. Nukahtaa kuitenkin aina uudestaan ja itsekin koen saavani suht hyvin nukuttua.

Jaatteko te niitä aikaisia aamuheräämisiä kotona?

Kyllä, jaetaan. Ville on meistä se aamu-unisin ja joskus hän ei vaan saa itseään ylös. Siltikin nyt viime aikoina on tehty niin, että ollaan tytön kanssa nukuttu osa yöstä vierashuoneessa ja Ville meidän pojan kanssa yhteisessä makuuhuoneessa. Kun poika on herättänyt ylös, on Villen ollut helpompi nousta, kun en ole vieressä auttamassa. Tätä kautta myös minä olen saanut jatkettua vielä vähän aamun unia ja joskus ollaan tytön kanssa noustu vasta seitsemältä ylös. Ja sekös onkin tuntunut kummalliselta, kun on tottunut nousemaan viime vuodet kello 4-5 aikaan. Seitsemän tuntuu kuin koko päivä olisi jo melkein ohi. :D

Huomaatko joskus, että lapset nukkuvat liian vähän? Mitä teet?

Kyllä, todellakin joskus huomaa. :D Yleensä silloin, jos poika selkeästi nukkuu liian vähän yössä, on häntä esimerkiksi vaikea saada päiväunille. Menee aivan ylikierroksilla. Enemmän kyllä ihmettelen miten vähillä unilla nämä lapset usein pärjäävät. Ovat super iloisia ja pirteitä aamusta asti ja joskus iltapäivästä kun rukoilen, että edes toinen heistä nukkuisi, he vain jatkavat riehumista iloisena. Ei voi ymmärtää. Mistä lie ovat geeninsä saaneet. ;)

Miten teillä on sujunut nukkuminen lasten yhteisessä huoneessa?

No, sekin sujui alkuun oikein hyvin. Alussa tyttöä piti öisin käydä pari kertaa paijaamassa, mutta sitten jatkoi uniaan. Nyt hampaita tehdessä ei rauhoitu millään, joten olen ottanut viereeni. Yleensä tyttö on nukkunut sinne 11-12 saakka omassa sängyssä ja siitä jatkeen yötä vierekkäin

Poika menee myös aina iltaisin omaan huoneeseen nukkumaan ja siirtyy sieltä aamuyöllä aina meidän viereen. Onneksi meillä on vierashuone, sillä nelistään ei ikinä mahduttaisi meidän makkariin. Yritetty on sitäkin ja silloin löydän itseni aina jalkopäästä, hah! Jakaudutaan aamuyöstä aina kahteen huoneeseen. eli harjoitteluasteella on vielä lasten omassa huoneessa nukkuminen. Ehkä vielä joskus he nukkuvat siellä? ;)

Onko teillä lapsilla jotain unirättiä/lelua jonka lapsi vaatii saadaaksen jotta nukahtaa?”

Ei ole koskaan itseasiassa ollut. Päiväkodista kertoivat, että suurimmalla osalla lapsista on jokin tärkeä lelu mukana, mutta meidän lapset eivät ole kiinnostuneet mistään unileluista. Olen kyllä yrittänyt tarjota ja sänkyyn niitä pistän, mutta ei kiinnosta kumpaakaan. Jännä juttu. Kerran poika otti nukkumaan mukaan puisen koiran ja halasi sitä nukahtaessaan, haha. Varsin pehmeä unikaveri. :D

”Onko huonosti nukkuminen raskain asia lapsiarjessa? Mietin, kun siitä niin paljon puhutaan.”

Kyllä, varmasti on. Uni on ihmisille niin tärkeää, ettei ilman sitä oikein pärjää. Todella nopeasti huomaa mielialassa, kun on viikkoja nukkumatta. Onneksi äidillä hormonit kuitenkin auttavat ja heti kun saa edes yhden yön parempia unia, olo helpottaa. Ja kyllä sitä lasten vuoksi tekee mitä vaan. Ei ne huonot unet ole niin kamalia, kun on syy miksi joutuu valvoa. Nuorempana valvoin paljon ilman syytä. Se tuntui vielä pahemmalta. Nyt on sentään kaksi ihanaa syytä valvoa, se helpottaa oloa. <3

Sellaisia kysymyksiä tuli teiltä, ihan kaikkiin en nyt vastannut, mutta tässä taisi jo olla monia. Eiköhän tästä aiheesta taas saada small talkia aikaan tänne blogiin, viimeistään sitten kun tulen kehumaan miten meidän lapset vihdoin nukkuvat täydet yöt ja vielä omassa huoneessa. Sitä odotellessa. ;)

Makoisia unia sinne teille ja myös meille toivotellen,

Marissa

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: