Sain kivan kysymyksen liittyen liikuntaan näin kahden lapsen synnyttämisen jälkeen ja tänään ajattelin vähän höpistä siitä mitä liikunta itselleni on nykyään. Jokaista omaa ajatustaan ei tietenkään voi muistaa aiemmilta vuosilta, mutta sen tiedän faktana, että tavoitteet ovat muuttuneet todella paljon. Siinä missä ehkä joskus liikkuin ulkonäkösyistä ja piti esimerkiksi juostaa niin lujaa kuin ikinä pääsi, on nykyään vähän eri ajatus. Nykyään liikkuminen tapahtuu ajatuksena tukea hyvinvointia ja niin, että olo olisi jaksava arjessa lasten kanssa.

LIIKKUMISTA FIILISPOHJALTA

Olen liikkuvainen ihminen ja nautin siitä, että meidän arki on täynnä puuhaa. Jotta tämä taas onnistuu, pitää pitää huolta siitä, että pysyy hyvässä kunnossa ja samalla myös syö hyvin ja terveellisesti. Unesta en puhu nyt mitään, se meillä on mitä on. Tottakai fakta on se, että paremmat unet vaikuttavat jaksamiseen ja jos nukkuisi paremmin, jaksaisi lasten kanssa enemmän. Tästä ei varmaan ylläty kukaan. No, ehkä meilläkin vielä joskus nukutaan, viimeistään kymmenen vuoden päästä sitten ehkä. :D

Meillä liikunta kuuluu automaattisesti arkeen, mutta se vaihtelee, että mitä tulee tehtyä. Urheilen jaksamisen ja oman innon mukaan, en kalenteria seuraten. Juuri nyt olen palautellut juoksua taas kuvioihin (raudat alkavat selkeästi olla nousussa, voimia on taas pitkästä aikaa paljon) ja teen kotona erilaisia kehonpainotreenejä ja tanssiharjoituksia. Kaikilla näillä on vähän erilainen tavoite ja syy miksi niitä teen, mutta jokainen antaa energiaa ja nostaa kuntoa.

Juoksu on itselleni laji, jota on ollut eniten ikävä. Jouduin olla siitä pitkään erossa, sillä ensin piti raskauden lopussa vähentää sitä ja sen jälkeen piti palautella kehoa raskaudesta. Sitten kun vihdoin sain luvan fysioterapeutiltani juosta, huomasin että kärsin edelleen anemiasta ja juoksu oli keholle liian kuluttavaa. Puuh, mikä pettymys. En olisi jaksanut odottaa enää hetkeäkään. Nyt kun olen päässyt juoksemaan taas parit kerrat ja olo on ollut hyvä lenkin jälkeen, olen ollut äärettömän onnellinen. Sitä on nimittäin todella vaikea kuvata, minkä tunteen juoksu saa aikaa kehossa ja mielessä.

Näin kirjoitin Instagramiin (@marissaleh) tällä viikolla:

Juoksu on mun mielelle ihan parasta terapiaa ja en tiedä miten se voikaan tehdä niin hyvää, mutta onneksi tekee. Kuukausia olin ilman tätä rakasta harrastusta ja välillä tuntui, että edessä on umpikuja. En tiennyt mistä hyvää oloa hakisi. Mihin purkaisi turhautumisen? ⁣

Juostessa kaikki muu unohtuu hetkeksi, olen vain minä. Kukaan ei pyydä mitään, en ole kenellekään mitään. Maisemat vaihtuu silmissä ja jalat vie eteenpäin. Olen yksin ja saan olla ihan hiljaa. Parhaat ajatukset syntyy siinä eteenpäin katsellessa ja hien valuessa pitkin niskaa. Siinä juostessa huomaan aina hengityksen helpottuvan ja olosta tulee pikkuhiljaa voittamaton. Musta tulee taas heikon sijaan voimakas. ⁣

Juoksu on 💎

Kotitreenejä ja tanssia teen aina kun ehdin, niistä saan todella paljon hyvää oloa. Useimmiten teen niitä yksin, sillä lapset kitisevät heti jos yritän keskittyä itseeni kotona. Treeni onkin yleensä sitä omaa aikaa ja jos saan joskus sen puolituntisen itselleni, niin mielelläni käytän sen pieneen jumppaan tai lähden juoksulenkille. Saa ajatuksia tuulettumaan ja hymyn huulille.

LIIAN KORKEA AKTIIVISUUS

Vielä joskus me varmasti liikutaan yhdessä lasten kanssa eri lajien parissa, juuri nyt puuhataan vähän erilaisia juttuja yhdessä. Käydään puistoissa, juostaan kilpaa ulkona, uidaan, leikitään hippaa ja ties mitä. Tekemistä kyllä näiden kanssa riittää, jatkuvasti pitäisi olla menossa ja siinä missä itsekin tylsistyn nopeasti, ovat lapseni samanlaisia. Nauttivat menosta ja meiningistä. :)

Meidän arjen vauhdikkuudesta lasten kanssa ehkä kertoo se, että askelia kertyy mittarin mukaan 20-30 000 joka päivä. Ja ei, tähän ei juuri koskaan sisälly mitään urheilua. Ei välttämättä tuon lisäksi aina jaksa erikseen liikkua, sillä jalat on olleet pitkät pätkät liikkeellä ja energiaa on kulunut tarpeeksi jo muutenkin. Nämä kaksi ihanaa lasta nyt vain vaativat todella paljon puuhaa ja tekemistä ja siksi meillä liikutaan paljon ulkona sekä kotona. Tässä eräs päivä oltiin vain ja ainoastaan kotona koko päivä, enkä käynyt postilaatikkoa kauempana ja askelia kertyi silti 16 000. Että juu, rauhallista menoa meillä kotona. Pelkkää lepoa tämä arki lasten kanssa. :D

Olenkin ollut iloinen, että sain Villeltä tämän kellon joka mittaa arjen aktiivisuutta, sillä se todisti sen mitä olinkin jo pitkään ajatellut. Arki on liiankin vauhdikasta ja siihen pitäisi saada enemmän lepoa. Nyt olen pyrkinyt viime aikoina jättämään kaikki omat turhat sykkimiset pois ja levännyt silloin jos pystyn. Kotona tulee suhattua ees taas välillä ihan turhaankin, kun vauhti jää itselläni helposti päälle. Ei osaa rauhoittua, kun koko ajan pitää tehdä jotain. Milloin leikitään piilosta, milloin siivotaan, milloin sitä ja tätä. Nyt olenkin levännyt useammin edes hetken ja sillä on saanut joinain päivinä aktiivisuutta vähän alemmas.

Heh, jonkun korvaan se voi tottakai tuntua hassulta jos aktiivisuutta pitää erikseen miettiä niin, että sitä olisi liikaa. Valitettavasti vaan, jos haluaisi liikkua enemmän ja käydä vaikka lenkkeilemässä ja treenillä, pitäisi olla myös lepoa arjessa sopivasti. Jos taas kaikki päivät kuluvat jalkojen päällä, on turha edes haaveilla urheilusta siihen päälle. Ei siinä olisi järkeä. On myös vaikea rauhoittua yöunille, jos illallakin on vielä rauhaton olo, kun ei ole levännyt yhtään.

Tästä syystä näitä asioita siis pohdin ja olen yrittänyt arkea rauhoittaa edes vähän. Että voisi myös urheilla yksin meidän aktiivisen arjen jatkeeksi. <3

Liikun täysin hyvinvointia tukien ja tehden asioita, jotka tuovat hyvää oloa. En kirjaa treenejä ylös, enkä suunnittele pitkälle. Välillä yritän muistuttaa itseäni siitä, että pitäisi tehdä enemmän pilastesta ja lantionpohjan harjoitteita, mutta niitäkin teen ihan mielelläni jos on hyvä hiljainen hetki kotona. On kiva tehdä sellaisia asioita, joiden tietää tukevan omaa hyvinvointia. Usein ne vauhdikkaammat lajit vain ovat helpompia tehdä, ainakin itselleni. Varmaan moni muukin siellä allekirjoittaa tämän saman. :)

Odotan jo kovasti talvea, että pääsen hiihtämään metsään ja voidaan suunnata koko perheen voimia Alpeille taas laskettelemaan. Poika pääsee ekaa kertaa hiihtokouluun tulevana talvena ja pikkusisko saa nauttia ekat vauhdit pulkkamäessä. Parasta. Liikunta kuuluu meillä arkeen päivittäin, muodot siinä vain vaihtelevat. Liikutaan, koska se tuntuu hyvältä.

Joinain muina aamuina saattaisin lähteä hetkeksi rantaan kävelemään tai juoksemaan, mutta tänään valintani oli pysähtyä kirjoittamaan näitä sanoja. Tämä hetki lepoa teki hyvää, sillä uskon että tästä päivästä on tulossa taas vauhdikas. Tiedossa ystävien seuraa, helteinen päivä ja kummitytön kyläily meille. Kiva alku viikonlopulle.

Kivaa viikonloppua teille toivotellen,

Marissa

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: