Heippa taas, täällä istutaan yksin tyhjässä kodissa ja jumpan jälkeisellä energiapiikillä lähdin kirjoittamaan tätä tekstiä. Ville lähti viettämään lounastaukoaan tytön kanssa ja samalla saan pienen tauon minäkin päivään. Illalla ollaan tänään lasten kanssa yksin, joten ihan hyvä saada hetki hengähdystä. :)

Sunnuntaina loppui virallisesti äitiysvapaa ja palaan pikkuhiljaa taas työelämään. Olen vielä päivätyöstäni kuukauden verran hoitovapaalla, mutta yritykseni parissa teen töitä jo nyt heinäkuusta alkaen. Tänä aamuna jotenkin vasta havahduin siihen, miten nopeasti kaikki on tapahtunut. Vastahan oli lokakuu ja odottelin tyttäreni syntymää ja nyt hän mennä vipeltää ympäri kotia ihan itse. Uskomatonta tämä vauhti elämässä.

Työelämään paluuseen liittyvät ajatukset ovat pörränneet mielessä koko kesän ajan ja mielessäni on itseasiassa kaksikin juttua joista haluasin teille kirjoittaa. Ensimmäinen aiheista on erakoituminen äitiyslomalla ja toinen aihe liittyy epävarmuuksiin ja työelämästä etääntymiseen äitiysloman aikana. Äitiysloma on pitkä aika, joillekin jopa vuosia, joten ehtiihän siinä kaikenlaisia ajatuksia syntyä. Uskoisin, etten ole ainut jolla on ollut samanlaisia fiiliksiä äitiyslomalta palaamisen jälkeen, joten ehkäpä teitäkin kiinnostaa lukea näitä ajatuksia. Ehkä joku samaistuu, ehkä ei. Ainakin saan omalta sydämeltä nämä pohdinnat kirjoitettua teille auki. Onhan se iso muutos vaihtaa vauva läppäriin hetkeksi, jos näin voi sanoa. :D

HERKKYYS ÄÄNILLE JA HÄLINÄLLE

Voisin heti alkuun pohjustaa aihetta sillä, että en ole koskaan nauttinut seuraavanlaisista tilanteista:

  • Suuret ihmisjoukot, kuten juhlat tai joukkotapahtumat
  • Huomion keskipisteenä oleminen suurelle porukalle
  • Tilanteet, joissa pitäisi keskittyä ja ympärillä on valtava hälinä ja esimerkiksi jatkuvaa huutoa/mölinää/ääntä.

Olen melko herkkä äänille sekä ympäristön hälinälle. Siinä missä itselleni on esimerkiksi työelämässä ollut aina suuri vahvuus siinä, että aistin ympäristöä vahvasti ja pystyn havainnoida paljon asioita sekä ihmisistä että tunnetiloista, on tämä samalla joskus vaikeaa. Joissakin tilanteissa nimittäin huomaan, että suuri hälinä kuormittaa itseäni aivan liikaa. Varsinkin silloin, jos pitäisi keskittyä samalla pysyen paikoillaan. Pahin tilanne on silloin, jos en itse voi tehdä mitään ja pitäisi vain seurata hälinää sivusta. Sellaisessa tilanteessa on todella vaikeaa olla.

Poikkeus tilanteisiin syntyy silloin, jos teen työtä esimerkiksi suuressa juhlassa tai muuten ihmisten keskellä. Jos saan keskittyä työntekoon ja vaikkapa houstata 1000 hengen juhlaa, ei siinä ole mitään ongelmaa. Olenkin tulkinnut omaa toimintaani niin, että mikäli minulla on jokin rooli päällä ja saan keskittyä siihen, pystyn asennoitua eri tavalla. Jos taas itse menisin tuhannen hengen juhliin vieraaksi, saattaisin ahdistua todella paljon jo ajatuksesta. Vielä pahempaa olisi, jos minulle järjestettäisiin juhlat, joissa on tuhat henkeä ja jokainen niistä ihmisistä keskittäisi huomionsa minuun. Voi ei, selkä valuu hikeä jo ajatuksesta.

Tätä eroa on vaikea selittää näissä tilanteissa, mutta kuvailisin sitä sillä, että jos saan piiloutua roolin taakse, on oloni vahvempi ja luontevampi. Jos tavallaan harhailen vain jossain ja minulla ei ole tekemistä, lähtee ajatus karkuun ja koen olevani keskipisteenä vaikka en sitä todellakaan edes olisi. Minulle on esimerkiksi helpompaa mennä suuriin juhliin lasteni kanssa kuin yksin, sillä silloin he ovat ”kilpeni” ja roolini. Tämän paremmin en tätä tunnetta osaa oikein selittää, kunhan itse tiedän erittäin hyvin minkälaisissa asioissa pystyn toimia luontevasti ja missä en. En koe tätä elämääni haittaavana tekijänä, sillä voin hyvin itse valita mihin menen ja minkälaisia asioita teen.

VALINTANA RAUHALLINEN ARKI

Muutos normaaliin arkeen on suuri, sillä en ole juurikaan käynyt esimerkiksi Helsingin keskustassa lasten kanssa tai jatkuvasti pyörinyt missään juhlissa tai joukkotapahtumissa. Äitiyslomalla me ollaan lasten kanssa liikuttu paljon ja nähty koko ajan ystäviä. On käyty ulkomailla parikin kertaa ja tehty ties mitä reissuja Korkeasaareen ja eri puistoihin päivittäin. Meidän normaaliin arkeen kuuluu jokaiselle päivälle ääntä ja vauhtia, mutta ei mitään Linnanmäen kokoluokan vauhtia jaksaisi joka päivä.

Viime viikolla käytiin maauimalassa polskimassa ja sekin vaati itseltäni suurta valmistautumista henkisesti, sillä tiesin että väenpaljous voi ottaa koville. Kahden vilkkaan lapsen kanssa pitää keskittyä jatkuvasti ja samalla en osaa sulkea korviani ja silmiäni ympäristöltä. Kun ympärillä on tuhat ihmistä, huutoa, naurua ja hälinää, on soppa valmis. Pitää valmistautua pitämään pää kylmänä ja yrittää nauttia tilanteesta. Onneksi aina onnistun siinä, kunhan valmistaudun hyvin.

Uskon, että harva suomalainen oikeastaan tällaisista tilanteista niin nauttii, me kun kansana arvostamme sitä omaa tilaamme ja pidämme siitä kiinni. Me suomalaiset ollaan tällaista vähän erakoituvaa porukkaa ja koen, että varsinkin äitiyslomalla se on vain korostunut.

Tilanteeseen meillä vaikuttaa myös se, että emme juurikaan käy Villen kanssa kaksin missään, vaan pääosin kuljemme aina perheenä. Ei tule suunniteltua reissuja kaupunkilomille tai käytyä festareilla. En myöskään istu päivittäin toimistolla ihmisten keskellä, en kulje ruuhkametrossa, en käy juhlimassa baareissa jne. Pienten lasten kanssa arki on muuttunut ja erityisesti äitiyslomalla. Olen erakoitunut tahattomasti.

SUURI JA JÄNNITTÄVÄ MUUTOS PALATA TYÖELÄMÄÄN

Äitiysvapaa on tehnyt minusta entistä erakomman, entistä aremman. Siinä missä vuosi sitten olisin varmasti paljon helpommin voinut lähteä maauimalaan uimaan nopeastikin kutsuttuna, niin nyt tiedän että lähteminen olisi todella vaikeaa. Kun on viettänyt aikaa paljon läheisten ystävien seurassa, kotona vauvan kanssa muhien, pienissä porukoissa ja no, ylipäänsä aika rauhallisissa merkeissä, on muutos työhön ja arkeen palatessa suuri.

En jännitä muutosta, sillä tiedän kaiken sujuvan hyvin, mutta jäin pohtimaan, että monille tämä saattaa myös olla todella jännittävä tilanne. Eräs ystäväni kertoi, että ennen töihin paluuta hän oli viettänyt monta unentonta yötä miettien vähän samanlaisia ajatuksia. Miten sopeutuu taas töihin ja kaikkeen siihen hälinään? Hän oli jopa kokenut haastavaksi puistoissa käynnin lastensa kanssa ja ollut paljon vain kotona parin viimeisen vuoden aikana. Hän oli vältellyt ostoskeskuksia ja nähnyt vain harvoja ihmisiä. Olikin siis iso muutos palata töihin, vaikka hän siihen lopulta sopeutui. Se vaati totuttelua ja lopulta onneksi kaikki meni hyvin. Kuten menee varmasti kaikilla, mutta ei se poista sitä faktaa, että se voi hyvinkin jännittää.

Töihin palatessa ei välttämättä myöskään ymmärretä sitä, että joku on ollut sieltä pidempään poissa ja vastaanotto ei ehkä ole niin ymmärtäväinen kuin toivoisi. Ei pääse heti osaksi porukkaa, eikä ole heti mukana työpaikan hengessä. Muutos on monin tavoin suuri. Ymmärrystä ei ehkä ole, eikä ääneenkään voi sanoa että nyt on vähän vaikeaa tämä sopeutuminen.

Sellaisia asioita tässä on tullut pohdiskeltua viime aikoina ja keskusteltua niistä ystävieni kanssa. En ehkä näytä ulospäin aralta tai ujolta, mutta tietynlaiset tilanteet tekevät itsestäni sellaisen. Onneksi olen vuosien myötä oppinut tekemään asioita myös väkisin ja se on kasvattanut näissä asioissa. On oppinut, että vaikka uudenlaiset tilanteet jännittävät ja voivat olla jopa vaikeita, saa niistä usein myös irti jotain. Työhön paluu tulee olemaan taas muutos, mutta itselleni mieluisa sellainen. On kiva taas palata totuttelemaan hälinään ja arkeen ihmisten keskellä. Vaihtelu tekee hyvää.

Samaistutko sinä, vai opitko kenties vain jotain uutta muista ihmisistä? Kumpikin ihan hyvä. Jos et itse ole näitä asioita miettinyt, niin luultavasti joku läheisesi on. :)

Äitiyslomalta iloisena työelämään palaten,

Marissa

9 kommenttia artikkeliin ӀITIYSLOMA JA ERAKOITUMINEN

  1. -L- sanoo:

    Ihana teksti, ja miten osuvasti kirjoitit juuri minun läpikäymistä tunteista ja ajatuksista! Olen ollut lasten kanssa kotona jo 2 vuotta, ja olen työstänyt hankalia ajatuksia töihin paluusta jo nyt, melkein vuoden ennakkoon.
    Ajatuksemme ja perhekeskeisyys ovat hyvin samanlaisia, tosin sinä olet kyllä paljon reippaampi, kuin minä!
    Kotona viihtyisin parhaiten, välttelen myös huomion keskipisteenä oloa. Luonnossa liikkuminen, perheen yhteiset hetket ja retket ovat parasta. Ehkä eniten kaipaisin juuri samankaltaisesti ajattelevia ihmisiä ympärilleni. Välillä sekin uuvuttaa ja saa tuntemaan erakoitumista, kun ystävät ympärillä ovat aivan ihania, mutta samalla kovin erilaisia, kuin itse. Jos kaksi hieman erakkoa äitiä kohtaisivat olisi se varmasti lottovoitto molemmille! Toisaalta olen pyrkinyt puistossa tietoisesti huomioimaan esim. muut lapset ja vanhemmat hymyilemällä tai kysymyllä lasten ikää. Reaktioita tulkitsemalla, olen huomannut kuinka pienikin huomioiminen ilahduttaa toista osapuolta. Ehkä tällä tavoin myös joskus ne kaksi erakkoäitiä löytävätkin toisensa.

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Tuo on varmasti todella voimia vievää, jos ei oikein kunnolla saa vastakaikua ympäriltä ja ystävät (kuinka ihania ovatkin) niin eivät ole samanlaisia kuin itse on. Me myös usein vuosien aikana muututaan ja ystävät eivät välttämättä muutu samaan suuntaan, joten sekin ehkä tuo oman haasteensa kun elämäntilanteet yms vaihtuvat. Kiinnostuksenkohteet siinä samalla. Ja hei kiva, kun olet kuitenkin rohkaistunut ja hakenut kontaktia esim siellä puistoissa. Yksi kiva keskustelukin tuntuu jo hyvältä ja voi tosiaan piristää jonkun päivää suuresti! :)

      Paljon rohkeutta sinulle tulevaa ja hyvä kun olet myös jo ennakkoon pohtinut näitä asioita :)

      Tykkää

  2. Nina sanoo:

    Nämä sun oivallukset on päivää valaisevia. Kunpa jokainen pohtisi asioita kuten sinä ja havaitsisi asioita niin itsestään kuin muista. Arvostan kykyäsi ajatella asioista laajasti ja ymmärtäen ❤️

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Ihana sinä, kiitos <3

      Tykkää

  3. -H sanoo:

    Samaistun täysin tekstiisi! Minua odottaa tulevaisuudessa samat muutokset kunhan palaan töihin takaisin. Silti pienesti mielessä jo pyörii tuleva ja hieman sekavia tunteitahan se kaikki muutos aiheuttaa. Mietityttää mm. Kuinka omaksun kaiken uuden taas itselleni mitä tässä äitiysloman ja hoitovapaan aikana on kerennyt työelämässä muuttua sekä kuinka muut suhtautuvat siihen kun olen vähän niinkuin uusi työntekijä vanhassa työssäni oppimassa ne muutokset jotka on tapahtunut minun poissa ollessani. Mukava kun puhut asioista joita vähemmän ehkä ääneen edes sanotaan. Mukavaa työn aloitusta sinulle Marissa! :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Nämä ovat niin tuttuja ajatuksia, samoja on myös käyty läpi täällä! Ja mitä olen huomannut, niin ihan samoja juttuja tuntuu miettivän niin monet äidit kotona. Kiitos kommentista. <3

      Tykkää

  4. Hilda sanoo:

    Mahtavaa Marissa mun mielestä myös että puhut aiheista joista ei jokainen puhu etkä häpeä tällaistä(kään) asiaa itsessäsi. Kiitos sun jutuista <3

    Tykkää

  5. KaislaS sanoo:

    Ihana lukea ajatuksiasi ja kokemuksiasi äitiyden ja työelämän yhdistämisestä koko perheen hyvinvointia ajatellen. Itse vasta valmistaudun esikoisen tuloon joulukuussa ja tulevaisuus mietityttää myös työelämän ja sen tällä hetkellä mukanaan tuoman sisällön vuoksi. Introverttinä ihmisenä sosiaaliset kohtaamiset pyörivät vahvasti työporukan ja harrastusten ympärillä, muuten viihdyn pääasiassa omissa oloissa. Lapsen myötä molemmat aiemmista ympyröistä jäävät väkisinkin vähemmälle, töiden merkitys on muutenkin itselleni suuri.. ei uran luomisen, vaan sisällön ja haasteiden vuoksi. Odotetun esikoisen hyvinvointi on tietysti tulevan vuoden pääprioriteetti, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu tärkeältä pystyä myös säilyttää jotain aikaisemmasta minästä, oman hyvinvoinnin vuoksi. Esimieheni ainakin vaikuttaa tukevan ajatusta, toivottavasti siihen löytyy myös toimivat työkalut yrityksenkin suunnasta. Ehkä sinulla olisi toisen blogisi puitteissa asiantuntijuutta aiheeseen myös siltä kannalta? Meillä on niin miesvaltainen työyhteisö, että asiaan on tuskin kiinnitetty aiemmin edes huomiota..

    Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: