Ensimmäinen työviikko takana itselläni äitiysvapaan jäljiltä ja vitsit miten hyvä ja aikaansaava olo. Vaikka työtunteja viikolle kertyi vain vähän päälle kymmenen, tuntuu kuin olisin saanut aikaan jo niin paljon. Osa ajasta kului varmasti ihan hukkaan, kun keskityin lähinnä ihmettelemään sitä miltä tuntuu olla han vain itsekseen ja rauhassa, mutta ehkä sekin hiljaa istuminen teki vain hyvää. Tytärtäni en niissä hetkissä ehtinyt montaakaan hetkeä miettiä, sillä luotettavan hoitajan löytäminen on tehnyt levollisen mielen. Kotona menee varmasti hyvin.

Tuntuu muuten mukavalta tehdä jotain ihan muuta vaihteeksi, kun viimeisen vuoden olen lähinnä keskittynyt lapsiini. Vaihtelu todellakin on virkistänyt.

Tämän viikon aikana on keskustelun aiheena ollut vahvasti töihin paluu Instagramin puolella (@marissaleh) ja nyt on hyvä höpistä siitä vähän lisää tännekin. Vaikka Instassa viestejä tulee paljon, niin kommentointi on blogeissa viimeisten vuosien aikana kovasti vähentynyt ja olisi kiva tämän postauksen loppuun saada pitkästä aikaa vähän kommenttiosiota hereille. Ehkä voisit kirjoittaa onko viime aikojen jutuista ollut sinulle iloa tai herättääkö esimerkiksi tämä teksti jotain ajatuksia? Onko joku aihealue, josta toivoisit kuulla? Niin ja keitä siellä vielä nykyään on lukemassa ajatuksiani, pieni esittely sinustakin olisi kiva kuulla. Kuka sinä olet ja mikä jutuissani eniten kiinnostaa? :)

ÄITIYSVAPAAN HERÄTTÄMÄT EPÄVARMUUDET

Vuosi on pitkä aika olla poissa töistä, se ehtii herättämään monenlaisia ajatuksia ja erityisesti epäilyksiä. Omia taitoja kohtaan tai vaikka sitä, että miten enää sopeutuu työyhteisöön sinne palatessa. Itselleni tämä on ollut jo toinen äitiysvapaa joten tiesin jo vähän valmistautua ajatukseen siitä, mitä kotona olo saattaa mielelle tehdä. Olen aina rakastanut kuulua työyhteisöön ja kun on pitkään kotona, kasvaa ikävä nopeasti. Ja vaikka koen olevani itsevarma ja melko tietoinen omista kyvyistäni työelämässä, herää silti väkisin epävarmuuksia pintaan. Olen mm. pohtinut, että osaanko enää mitään, kun palaan töihin ja ovatko taitoni ajantasalla. Onko minusta enää hyötyä? Olen myös miettinyt ajoittain sitä, että kelpaanko enää työkavereilleni vai onko heillä ihan hyvä ilman minua. Hassuja ajatuksia, mutta minkäpäs niille voit jos mieleen pomppaavat.

Tiedän itsekin useimmiten, että ajatukset on hölmöjä ja työnnän ne nopeasti sivuun. Joskus olen ihan ääneen naurahtanut omille ajatuksilleni. Tärkeintä on myös puhua niistä huolista läheisille, eikä kasvattaa ajatuksia yksin omassa mielessä. Tiedän, että tällaisia ajatuksia nousee enemmän pintaan silloin, jos on paljon lasten kanssa yksin eikä juttele asioista kenellekään. Kokee olevansa yksin ja samaan aikaan kaikki muut tekevät yhdessä jotain. Siinä sitten pohtiessa ajatukset kasvavat mielessä ja muuttavat muotoaan, joskus ihan todella erikoisiksi.

Mutta miksi näitä ajatuksia sitten syntyy mielessä vaikka tiedostaisi niiden olevan tavallaan ihan turhia? Omalla kohdallani varmasti historia vaikuttaa eniten, se etten aina ole työelämässä saanut niitä parhaita työkavereita jotka kunnioittaisivat minua. Kun on kerran saanut kylmää niskaan, pelkää saavansa sitä uudelleen. Jokainen meistä on myös kuullut niitä tarinoita, joissa oma työpaikka onkin kadonnut sinä aikana, kun viettää äitiysvapaata kotona lapsen kanssa ja palatessa on pitänyt sopeutua ihan uuteen tilanteeseen. Tiimejä on muutettu, tehtäviä jaettu ja yhtäkkiä palatessa koko homma onkin pistetty ihan uusiksi.

SOPEUDUNKO ENÄÄ JOUKKOON MUKAAN?

Oma tilanteeni on hyvä, enkä oikeastaan ihan täysin ymmärrä miksi mielessä ajoittain pörrää turhaan niitä negatiivisia ajatuksia. Teen töitä sellaisessa yrityksessä, jossa tiedän että jokaista työntekijää kuunnellaan ja meillä on siellä hyvä tiimi kasassa. Paluuni menee varmasti hyvin ja uskon, että voin olla hyödyksi ihan ensimmäisestä päivästä alkaen. Jonkinlaista perehdytystä paluuni kunniaksi ehkä kaipaan, mutta eiköhän sellaista kaipaa jokainen hetken aikaa kotona viettänyt. Pehmeää laskua uudelle alustalle.

Vaikka oma tilanteeni on hyvä, niin samalla itseäni harmittaa silti se ajatus, että todella monissa työpaikoissa asia ei todellakaan ole näin. Moni miettii tälläkin hetkellä kauhulla paluutaan töihin ja mahdollisesti viettää jopa unettomia öitä, kun ei tiedä minkälainen työtilanne on vastassa.

Tässä muutama ajatus teiltä aiheeseen, kun keskustelin aiheesta tällä viikolla Instagramissa:

Kun palasin töihin, en enää kuulunut joukkoon. Olin ainut jolla oli lapsi, enkä enää kelvannut seuraan. Tauolla lähdettiin johonkin, mihin en löydä ja yhteiset menot suunniteltiin jossain yksityisessä chatissa. Ennen olimme kaikki ystäviä, mutta äitiys oli tehnyt minusta hylkiön. Tätä olin pelännytkin äitiysloman aikana ja tästä syystä lopulta vaihdoin työpaikkaa. Nykyään on ihanat työkaverit ja myös he joilla ei oo lapsia haluavat olla kanssani hyvissä väleissä. Työssä on taas kivaa! Siltikin jännittää ajatus toissta lapsesta. Käykö sama uudestaan, jos jäisin äitiyslomille?”

Multa lähti työtehtävät sillä aikaa kun olin poissa töistä. Jouduin tekemään sellaista työtä mitä en osannut eikä sitä opetettu. Yritin kysellä, mutta aina oli kuulemma kiire tai muita syitä mitä nyt keksivätkään. En tuntenut ketään ja pomo ilmoitti, että saa luvan kelavata. En saanut selityksiä ja aika nopeasti vaihdoin työpaikkaa.

”En haluaisi palata töihin, mutta rahallisesti on pakko. Pelottaa se, miten saan totuteltua kaikkeen taas uusiksi. Miten jaksan herätä ajoissa aamulla, tarhakuviot ja kaikki. Miehestä ei näissä oo apua. Meiltä ei saa myöhästyä enkä tiedä ymmärretäänkö muutenkaan tätä tilannettani. Meillä siis erityislapsi kotona. Pelottaa tuleva.”

Mietin ennen töihin paluuta, että osaankohan enää töitäni. Kun sitten työt alkoi, oli meillä vaihdettu kaikki järjestelmät ja piti aloittaa ns alusta opettelu ja kukaan ei näyttänyt miten tehdään. Yksi työkaveri kiusaa jatkuvasti ja kertonut selkeästi miten tyhmä olen kun en osaa käyttää ohjelmia ja kyselen liikaa. Enää en kysy. Itken usein kotona, miten rankkaa on ja aamuisin teki mieli jäädä kotiin. Haluaisin vaihtaa työtä, mutta oloni on huono enkä oikein löydä voimia. Tunnen itseni huonoksi ja en usko kenenkään haluavan minua töihin. Ennen tykkäsin työstäni kuten sinäkin, en enää.

Toisaalta taas, osa viesteistä joita sain teiltä, olivat ihania ja myös hyviä kokemuksia riittää:

Olin poissa töistä kaksi vuotta ja kun palasin töihin, juhlittiin sitä kaikkien kesken. Oli kakut ja ilmapallot ja kaikki. En tietenkään tällaista osannut odottaa. Sain kahden päivän perehdytyksen asioihin ja kaikki ottivat ilolla vastaan. Ihan kuin en olisi pois ollutkaan töistä.”

Täytyy sanoa, että äitiysloma on kasvannut mua henkisesti todella paljon, koen olevani kypsempi ja itsevarmempi. En aio ottaa enää samaa kohtelua vastaan kuin joskus ennen enkä ole ovimattona. Äitiys teki musta todellakin vahvemman!

MITÄ VANHEMMUUS ON ITSELLENI OPETTANUT?

Tämä viimeisin on se, mitä toivoisin jokaisen huomaavan itsessään. Että vaikka kuinka jännittäisi paluu töihin, se miten sopeutuu joukkoon ja miten taidot on pysyneet matkassa, niin muistaisi myös ne muut kyvyt joita kotona on kypsytelty. Ne, joita oppii lähes huomaamattaankin lasten kanssa eläessä. Niitä taitoja löytyy jokaiselta ihan varmasti ja ne pitää tottakai ottaa hyötykäyttöön palatessa töihin.

Siinä missä vanhemmuus ainakin itselleni on avartanut entisestään katsetta ja antanut entistä enemmän ymmärrystä työelämässä perheellisiä kohtaan, olen oppinut paljon muutakin. Kärsivällisyyteni on kasvanut, kykyni toimia keskellä valtavaa väsymystä on kehittynyt, osaan priorisoida entistä paremmin, arkeni on löytänyt paremman balanssin ja seison vankemmin jalat maassa. Tiedän nyt paremmin minkälaisiin asioihin haluan jatkossa keskittyä ja olen myös varmasti itsevarmempi.

Voisi ehkä tiivistää, että äitiysvapaa on kasvattanut kanttia. Se taito, ettei ihan pienestä järkyty tai että kestää vähän kylmempääkin kyytiä, on myös opittu täällä meidän kotona. Onhan sitä toki elämä jo ennestäänkin opettanut, mutta vanhemmuus on tuonut oman silauksensa tähän kakkuun päälle. Sitä osaa pitää pään kylmänä vaikka käsissä olisi kuinka monta palloa. Täytyy myöntää, että vaikka itsekin olen kokenut olevani aikamoinen jonglööri jo ennestään, niin kyllä tämä vanhemmuus on vain kasvattanut sitä(kin) taitoa. Mikä on aika mahtavaa.

Niin, kaikki ei ole meistä itsestämme kiinni, kuten muista aiemmista viesteistä saitte lukea. Työelämässä ei kaikki ole reilua, mutta siksi näistä asioista pitääkin puhua ääneen, että niihin saataisiin muutos. Jokainen ansaitsee työpaikan jossa saa kunnioitusta ja johon on turvallista palata äitiysvapaan jälkeen.

Nyt huomaat, ettet sinä ole myöskään mietteidesi kanssa yksin. Uskon, että lähes jokainen on pohtinut vähän samanlaisia ajatuksia ja käynyt mielessään läpi moneen kertaan, että mitenhän se työhön paluu sujuu. Joskus olisi hyvä, että kertoisit ne omat ajatuksesi ääneen. Eikä se tosiaan ole muutos vain äidille palatessa töihin, vaan myös tottakai muullekin perheelle. On uudet päiväkotikuviot, uudet aikataulut ja muut. Arki muuttuu ja paljon. Ei siis ihme, jos vähän jokaista jännittää ja vietetään unettomia öitä. Sekin on ok, jännittäminen on luvallista. Ja eikös se vähän ole niin, että jännitys on hyväksi. Pieni jännitys pyllyssä pistää toimimaan usein fiksummin. :D

Haluan toivottaa jokaiselle tsemppiä töihin palatessa. Ei se aina helppoa ole muuntautua yhtäkkiä äidin roolista työrooliin, mutta hyvin se menee varmasti. Ja jos ei sinun työpaikkasi kunnioita sinua ja esimerkiksi perehdytä sinua tehtäviin tai ne tehtävät on äitiysvapaan aikana kokonaan kadonneet, niin nosta kytkintä ja etsi uusi paikka jossa ottaa omat taitosi hyötykäyttöön.

Mutta hei, nyt pienet sunnuntain levot ja sitten lasten kanssa pihalle. Aavistuksen väsyttää, kun ei olla moneen yöhön nukuttu kunnolla, mutta eiköhän tämä tästä. Ulkoilma ainakin piristää ja ehkäpä yksi kylmä suihku niskaan, niin johan herään tähän päivään. :)

Kivaa sununtaita!

-Marissa

12 kommenttia artikkeliin ”ÄITIYSLOMA JA EPÄVARMUUDET OMISTA TAIDOISTA SEKÄ SOPEUTUMISESTA TYÖYHTEISÖÖN TÖIHIN PALATESSA

  1. Johanna sanoo:

    Tervehdys :D
    Tästä niin paljon ajatuksia että ei kerkiä purkaa. Tilanteita ja työpaikkoja on niin erilaisia. Voihan työelämä mitä muutoksia kaipaisit jotta me kaikki ja meidän lapset voisivat eri tavalla nauttia työnteosta jokaisella alalla tulevaisuudessa 🤯 siinä lienee vähintäänkin sukupolven mittainen haaste eessä.

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Onneksi työelämä kehittyy jatkuvasti ja mennään koko ajan parempaan suuntaan, kun asioista puhutaan ja niille tehdään jotain. Tilanne oli aivan toinen vielä vuosikymmen sitten, joten varmasti tilanne on taas jo aivan eri kun katsotaan tästä tulevaisuuteen. :)

      Tykkää

  2. Eevi sanoo:

    Itse palasin vuosi sitten töihin, oltuani vuoden poissa. Työskentelen sairaanhoitajana, joten etukäteen vähän jännitti onko kädentaidot (esim. kanylointi tai verinäytteiden otto) ruostuneet. Yllättävän hyvin kaikki taidot olivat kuitenkin edelleen tallella, ehkä 10 vuoden työura on jättänyt jo sellaisen muistijäljen, ettei nuo taidot hevillä katoa. Joitakin monimutkaisempia lääkitysjuttuja alkuun piti enemmän miettiä, mutta äkkiä nekin sitten lopulta muistui mieleen.
    Työyhteisö meillä on kaikkinensa todella iso (melkein 100 henkeä) ja melko paljon uusia työntekijöitä oli tullut poissaollessani. Oman aikansa otti, että tutustui heihin ja pääsi kunnolla työyhteisöön sisälle. Esimiehet ottivat hyvin vastaan, antoivat heti samat vastuualueet kuin ennen poisjääntiä ja kyselivät paljon miten lapsi viihtynyt hoidossa yms. Meillä oli sinänsä kiva tilanne, että isä piti loppuja isyysvapaitaan silloin kun aloitin työt, niin ei tarvinnu heti stressata myös päiväkodin aloitusta samalla.

    Tällä hetkellä tuntuu, että töihin pääsee välillä jopa ”lepäämään”, vaikka työ on ajoittain todella hektistä, siellä silti yleensä saa syödä ruuan rauhassa, juoda kahvin kuumana ja käydä vessassa ilman seuralaista tai niin, että joku on huutamassa oven takana. 😄

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      No varmasti on työura jättänyt muistijäljen! Monet taidot on sellaisia, ettei ne kovin herkästi katoa vaikka ei tekisi vuosiin. Silti ne epäilykset sieltä herkästi nousee ja mitä kauemmin on tekemättä jotain, kynnys nopeasti kasvaa. Alkaa jännittämään jopa liiallisesti. Sairaanhoitoala on varmasti niin erilaista kuin oma alani, mutta kuulostaa todella hyvältä miten sun paluusta on oltu kiinnostuneita. Tuli varmasti välitetty olo kun palasi töihin. :)

      Ja jep, täällä myös työ tuntuu levolta kun vaihteeksi tekee jotain muuta kuin tätä kodin arkea. Saa hetken levätä istuen ja tehdä ihan muita juttuja. Ja tiedän että moni jakaa tämän meidän ajatuksen. :D

      Tykkää

  3. miruz sanoo:

    Heipsansaa, itse en pahemmin ole aiemmin osannut oikein blogeja lukea, tuntunut ettei vaan aika riitä. Mutta sun Instagramia seuranneena innostuin nyt aloittamaan ja kas kummaa sitä aikaa löytyykin ihan kivasti. On ollut ihana seurata sua ja sun tytön juttuja varsinkin kun on oma tyttö suht saman ikäinen, ei vaan mene isoveljen perässä mutta koiraa seurataan sitäkin enemmän meillä 😅

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Se on totta, aikaa ei aina olisi. Blogeissa vierähtää helposti hetki jos pitää syventyä. Monia mielenkiintoisia aiheita löytyy ja kirjoittajia, kiva jos koet että munkin jutut on kivoja lukea :)

      Tykkää

  4. Mia sanoo:

    Tämä ei ole nyt ajankohtainen kun kaksi vuotta sitten palasin jo työelämään äitiyslomalta mutta facebook juuri muistutti mua siitä kuinka oon tehnyt päivityksen siitä kuinka jännittää mennä töihin. Mulla vaihtui äitiysloman jälkeen kokonaan päiväkoti, esimies ja lähes kaikki työkaveritkin olivat uusia niin muistan sen hirveän jännityksen mikä mulla oli. Kaikki kuitenkin meni aivan loistavasti, mut otettiin hyvin vastaan, sain hyvän perehdytyksen ja viihdyin töissä todella hyvin ja viihdyn edelleen :) Meillä työporukka on niin huippua vaikka esimies ei ookkaa parhain niin saadaa hommat toimimaan ja meillä kaikki viihtyy töissä hyvin! Hyvistä aiheista oot viime aikoina taas kirjoitellut ja jutellut!

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Kiva kuulla Mia, ja siis miten ihanaa kun sait kunnon perehdytyksen. Se on todella tärkeetä! Ihana sun kokemus, vaikka jännitti niin kaikki meni hyvin. <3 :)

      Tykkää

  5. rauni kivisrö-vepsäläinen sanoo:

    tsemppiä ja paljon sisua elämässä eteenpäin rakkautta unohtamatta.

    Tykkää

  6. Essi sanoo:

    Täällä äitiysloma alkamassa kuukauden päässä ja jo tässä vaiheessa vähän jännittää, miten se töihinpaluu sitten menee, kun sen aika tulee. Ensimmäinen lapsi tulossa ja kaikki sen ympärillä uutta. Raskausaika mennyt hyvin ja sen puolesta töissäkin on mennyt tosi kivasti, rekrytointihommissa kun olen ja toimistotyö ei kovin fyysistä ole. Töissä raskaus otettiin hyvin, vaikka olinkin aloittanut vasta muutama kuukausi ennen kuin kerroin asiasta. Myös jo tässä kohtaa esimies on kertonut, että odottavat minua takaisin, kun sen aika tulee, mutta oli myös sitä mieltä, että siellä kotona voi olla juuri niin kauan kuin hyvältä tuntuu/tarvitsee.
    Sun somea on mahtava seurata, kun moni ajatus niin samanlainen kuin itselläkin. :)

    Tykkää

    1. Marissa sanoo:

      Ihanalta kuulostaa, todella ymmärtäväisiä ovat omassa työssäsi! <3 toivon, että raskautesi menee loppuun saakka hyvin ja olet energinen ja jaksava. Paljon tsemppiä! :)

      Tykkää

Kaunis kiitos kommentistasi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: