Kaksi vuotta sitten makasin sairaalan sängyssä ja voi miten muhun sattui. Koko ajan. Kipuja ei enää oltu pitkään aikaan saatu pois, lääkkeet eivät toimineet. Hengitin syvään, puristin sairaalasängyn reunaa ja toivoin monet kerrat, että kunpa tää tilanne jo vihdoin etenisi. Kunpa tänään jo saataisiin meidän pieni poika syliin. Kaksi vuotta sitten, 2016 klo 20:16, hän …

Lue lisää

Mä olen miettinyt kovasti viime aikoina sitä, mitä tässä elämässä pitäisi tehdä ja mitä mun omasta mielestäni pitäisi tehdä. Siinähän on iso ero. Keneltä asiaa kysyy ja kuka vastaa. Kuunteleeko oman pään naputusta  vai niputtaako sen naputuksen heti omaan lokeroonsa ja antaa ihan kylmästi vaan olla. Vastaako pakosta, ohjeiden noudattamana ja ehkä jostain oletuksesta mitä …

Lue lisää

Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin. Ei, katso syvemmälle, mä pyydän. Ei vain hetken vilkaisua, ei sekuntin sadasosaa jonka varaan itsesi pudotat. Kantapäillesi seisomaan, hartiat lysyssä, pettyneenä. Ei, katso syvemmälle. Kurota silmiin, pydähdy sanoihin, luota katseisiin.  Kerro kerro kuvastin, ken on mun maassa kaunehin. No ei tarvitse pitkään miettiä, ei mun tarvitse katsoa syvälle, …

Lue lisää