Moikka! Onpa ihanaa, kun nyt on löytynyt hieman useammin aikaa kirjoitella tänne blogiin. Jos lasken yks plus yks yhteen, niin johtuu luultavasti alkaneesta keväästä ja lisääntyneestä liikunnasta arjessa. Itselläni nimittäin blogitekstit saavat lähes aina synnyn liikunnan parissa (juoksulenkillä syntyi aina ennen parhaat tekstit!) ja inspiraatio alkaa kukkia. Käytetään siis tämä suuri määrä inspiraatiota hyödyksi ja naputellaan vähän juttua taas tälle aamulle kasaan.

Instagramin puolella on tullut juteltua paljon matkustamisesta ja nyt olisi vuorossa toivepostaus aiheella matkakulut ja meidän tuleva noin kahden viikon Espanjan reissu. Vielähän en voi tietää mitä tulevalla matkalla menee rahaa ruokiin tai muihin hankintoihin, mutta kaikki muut kulut voin teille hyvin ynnätä kasaan. Tässäpä siis listauksena kulut, joita meidän reissu lompakosta syö:

 

MATKAKULUT ESPANJASSA:

-Hotelli, Sevilla 3 pv (sisältää aamiaiset) / 330 e

-Airbnb vuokra-asunto Marbella, 10 pv  / 790 e

-Vuokra-auto (lastenistuimella + vakuutuksella) / 240 e

-Lennot Malagaan (3 lippua + vauvan verot lipusta) / 640 e

Yht. 2000 e

Sellainen summa se, varmasti voisi olla myös paljon vähemmän jos olisi tarkkaa saada kuluja alemmas. Tällä kertaa reissu maksaa tämän verran, joskus se voi maksaa vähemmän tai enemmän. Mitään budjettia meillä ei ole reissuihin, mutta pyritään toki pitämään kulut alhaalla. Hyvä ei tarkoita aina kallista, vaan etsimällä voi löytää esimerkiksi tosi kivan kämpän halvalla. Emme ole mitään luksuslomailijoita, eli kunhan on kivat olot missä asustella ja ei tarvitse esimerkiksi torakoita katsella lattioilla, niin me varmasti pärjätään. :D

Meillä on matkassa mukana veljeni perhe, eli jaamme asunnon heidän kanssaan. Tämä tekee jo ison säästön, kun on yhteinen kämppä jossa asustella. Tuo 790 euroa on siis meidän osuutemme asunnosta.

Sevillaan otettiin vähän parempi hotelli, sillä haluttiin aloittaa loma nautiskellen hienosta huoneesta ja hyvästä aamiaisesta katettuna suoraan pöytään. Siellä meillä on omat hotellihuoneet, sillä se tuli halvemmaksi. Loppureissu ollaan sitten tässä omassa kämpässä, jossa tehdään itse enemmän. Talossa on uima-allas, terassi ja grilli. Tarkoitus siis ei ole syödä jatkuvasti ravintoloissa, vaan itseasiassa odotan tosi innolla että pääsen herkuttelemaan veljeni kokkailuista. Hän on tosi taitava tekemään ruokaa ja toki mekin tykätään olla keittiössä. Voidaan sitten kokkailla yhdessä, jos vaan meidät päästetään mukaan häärimään keittiöön. ;)

Matkavakutukset meillä on kunnossa entuudestaan, mutta autolle otettiin oma vakuutus. Otettiin muuten myös omat autot vuokralle, sillä se tuli paaaljon halvemmaksi kuin ottaa jättimäinen auto koko porukalle. Veljeni lähtee myös aiemmin takaisin Suomeen, joten he voivat itse lähteä kohti lentokenttää lähtöaamuna. Eikä sitten tarvitse miettiä liikkumisia muutoinkaan, vaan voidaan jakautua eri suuntii jos joskus siltä tuntuu. Meillä on mukana tytölle oma istuin autoon, sillä se menee suoraan kiinni meidän rattaiden runkoon. Pojan istuin otettin  autovuokraamolta.

Suosimme yleensä matkustaessa vuokrakämppiä, sillä eläminen omaan rytmiin on silloin helpompaa ja tulee myös todella paljon halvemmaksi kun voi tehdä ruokaa itsekin. Lasten kanssa on myös kiva olla jossain, missä on kodinomainen ympäristö ja voi touhuta helpommin yhdessä. Pienessä hotellihuoneessa lomailu on sitten vähän erilaisia lomia varten.

Tuli muuten mieleen, että aiemmin oli vielä halvempaa matkustaa, kun poika oli vielä alle 2 vuotias. Hän onkin ollut mukana jo yli 10 reissua mukana viime vuosina. Tytön lipusta pitää maksaa vain verot, sillä hän menee vielä sylissä matkustaen. Parin vuoden päästä meidän reissut maksavat taas jo paljon enemmän, joten pitää nyt nauttia. Halpamatkustus on pian vain kaunis muisto. ;)

Kun itse kasaa matkan ja ottaa erikseen sekä lennot että majoitukset, tulee se yleensä aina paljon halvemmaksi. Tällä hetkellä on etsinnässä loppuvuoden reissulle lentoliput, tosin kohdekin on vielä vähän auki. Marraskuussa pitäisi johonkin lämpöön lähteä ja jopa useaksi viikoksi, jos vain Villen työn kannalta isyyslomien pito silloin onnistuu. Katsotaan mihin keksitään mennä. Toissavuonna oltiin Miamissa siihen aikaan, joten nyt voisi vähän vaihtaa suuntaa tällä kertaa. :)

Olisiko sulla jotain muita matkustamiseen liittyviä toiveita joista kuulla?

Tässä alla muutama vanhempi postaus, jotka voisivat ehkä kiinnostaa:

Masuasukin postikortti maailmalta

Lapsen ensimmäinen matka varattu, marraskuussa Meksikoon!

Vastasyntyneen kanssa matkustaminen ja lentäminen

Ensimmäinen ulkomaanmatka yhdessä

Postikortti Shanghaista

Matkakuumeisin terveisin, 

Marissa

Kaikki alkaa aina ensimmäisestä kerrasta. Siitä, kun on tehnyt päätöksen aloittaa jotain tai kokeilla jotain ihan ekaa kertaa. Meille se ensimmäinen kerta noin vuosi sitten tammikuussa. Pakattiin laukut valmiiksi, kerrottiin meidän vajaa puolitoistavuotiaalle pojalle, että nyt tehdään jotain jännää.

Me oltiin juuri vietetty yli kolme viikkoa Floridassa ja siellä poika oli päässyt ekaa kertaa kunnolla uinnin makuun. Floridan lämmössä hän oppi kunnolla nauttimaan vedestä, kun sai rauhassa opetella tyhjässä uima-altaassa polskimista. Enemmän taisi tosin kiinnostaa kaikki hypyt ja muut leikit, mutta kyllä siellä vähän myös opeteltiin ihan sitä uimistakin. ;)

 

Ennen ensimmäistä uimahalli keikkaa me oltiin tosiaan monet kerrat uitettu varpaita vaikka missä vesissä, uima-altailla, järvessä ja meressä, mutta ei vielä uimahallissa. Meitä ehkä vähän vanhempina jännitti tämä uusi kokemus, mietittiin kumpikin mitähän pieni mies siitä harrastuksesta oikein tuumii. Onko vesi sopivan lämpöistä? Onko uimavaipat varmasti sopivia ettei tuu ylläreitä läpi? Onkohan siellä paljon muita lapsia? Ja muita sellaisia ajatuksia. Ajatuksia, kun jotain ei vielä ole tehnyt ja miettii millaista se uusi juttu on.

Eka kerta oli ihana. Riemuiten pieni mies juoksi altaasta toiseen ja me säntäiltiin perässä. Kumpikin päästiin myös itse uimaan, mikä tuntui hyvältä. Me kun ei olla mitään uinnin vakkariharrastajia, vaan meillekin tämä oli ihan uutta. Ja se tuntui hyvältä, ihan todella hyvältä.

Siitä ensimmäisestä kerrasta alkoi meidän reissut uimahalliin. Poika usein odottaa jo viikolla, että olisi viikonloppu. Hän saattaa pukea uimalasit päähän tai kaivaa uikkarin esiin, tapsutella pitkin kämppää esittäen uimista. Siksi me myös saunotaan paljon ja ollaan usein kylvyssä, sillä selkeästi vesi on miellyttävä elementti. Onkin aika ihanaa viikonloppu aamuisin pakata ne kamat mukaan, kun tietää että poika on aivan intona. Lähtee juosten ulos ovesta ja oikein odottaa, että pääsee veteen riehumaan. <3

Yllättäen kuvia on muuten enemmän reissuista, mutta huimahallissa ei tietenkään ole kameraa ollut mukana. Paitsi kerran, kun halusin kuvata lapset muistoksi salaa altaan reunalla. :D 

 

 

Välillä on käyty uimassa useammin, välillä harvemmin. Tällä hetkellä pyritään käymään aina viikonloppuisin, sillä meidän poika rakastaa uimassa käymistä. Myös itse olen nauttinut uinnista, sillä se on todella hyvää liikuntaa kropalle nyt raskaudesta palautuessa. Yritetään myös aina saada mukaan joku tuttava, esimerkiksi pappa tai mummi. Joskus joku kummeistakin on ollut mukana. Tästä syystä me myös ajellaan vähän kauemmas uimhalliin jos vaikka saadaan helpommin houkuteltua seuraa mukaan vähän eri suunnalta. Tässä yksi kerta oltiin esimerkiksi Vuosaaressa, jotta mun kummityttöni pääsi mukaan. Polski siellä lasten kanssa mukana.

Niin, nythän meillä on mukana uimassa jo kaksi lasta. Mitä meidän tyttö on siitä harrastuksesta tuumannut? No, ekat kerrat hän nukkui tyytyväisenä (onnensa ohi) altaan reunalla samalla kun minä olin uimassa. Ekaa kertaa hän pääsi uimaan vasta noin kuukausi sitten, kolmen kuukauden ikäisenä. Ihmetteli kovasti missä me ollaan, pääsi kummitätinsä sylissä altaaseen kokeilemaan vettä. Näytti nauttivan, vaikka väsähti aika nopeasti ja lähdin hänen kanssaan pian jo pukemaan päälle.

Viime kerralla hän jälleen sopivasti nukahti taas koppaan, kun päästiin hallille. Ollaankin pohdittu, että ehkä se hallin kostea ilma ja veden lorina vähän väsyttää? Mikä ei toisaalta haittaa yhtään. Saanpahan uida itsekin rauhassa ja saan pienen hetken rauhaa. :)

*

Se miksi me tykätään uinnista, on sen helppous koko perheen kesken. Uima-altaassa saa riehuttua kaikki energiansa pois, niin me aikuiset kuin myös lapset. Jos ollaan kaksin lasten kanssa, niin me uidaan vuorotellen. Minä usein uin kilsan verran altaassa mummotyyliäni, Ville ui saman matkan mutta puolessa ajassa. Hitusen on vauhtia enempi kuin mulla, mutta toisaalta en ihmettele. Yleensä menen altaaseen rentoutumaan ja nauttimaan uinnin rauhasta. Se on mulle sellainen lyhyt hetki ihanaa hiljaisuutta, kunnes taas palataan muun arjen hälinään. Veden loiskiminen ympärillä selkeästi rauhoittaa mieltä ja saan samalla keholle hyvää liikettä.

Jos vielä pohdit uintia lajina lasten kanssa, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla. Jos joku juttu jännittää, niin hallissa on aina paljon ihmisiä ja aina voi kysyä apua. Uimahallissa jokainen pääsee tekemään ja kokemaan, eikä tarvitse seurata vain sivusta.

Ootteko te tykänneet käydä uimassa lasten kanssa? Heräsikö joku kysymys uinnista pienten lasten kanssa? :)

Uinnista innostunein terveisin,

Marissa

Hei huomenta. Ajattelin tässä aamukahviani juodessa tulla juttelemaan teille pari sanaa kateudesta. Jos nämä ajatukset saisi vietyä sun viikkoa ihan uusin voimin eteenpäin?

Jos rehellisiä ollaan ihan tähän heti alkuun, niin en oikein ymmärrä kateutta. En myöskään ymmärrä sitä, että kateusko muka olisi tunne jota kuuluisi tuntea, kuten joku taisi mulle joskus sanoa. Maaret Kalliokin siitä kirjoitti. Ymmärrän sen, että negatiiviset fiilikset tulisi hyväksyä ja niitä on hyvä olla, mutta ettäkö kateutta tosiaan pitäisi tuntea? Siis huonoja fiiliksiä siitä, että jollain toisella on jotain mitä sulla ei ole? Kuulostaa kyllä oudolta.

 

Jatkan puhtaalla rehellisyydellä: Kyllä, minäkin silti tunnen kateutta ajoittain. Kuten varmasti meistä jokainen tuntee. Joskus me tunnetaan se pieni pistos rinnassa, kun joku  on saanut jotain mitä myös me haluttaisiin saada. Hienon työn, upean matkan, paremmat yöunet, paremmman lukupään, upean vartalon, mitä nyt vain. Ainahan sitä voi haaveilla just siitä mitä sillä toisella on, unohtamatta mitä itse on jo saanut tai tulee vielä omalla työllään saamaan.

Viimeisin lause oli se, jota haluaisin kateuden herättämissä hetkissä teissä muistuttaa; omasta työstä ja asenteesta. Asenteesta, joka saa sut käyttämään jokaisen pienenkin negatiivisen ajatuksen rippeen vieden sut kohtia sitä, mitä tahdot elämältäsi. Oman työn merkityksestä ja siitä, että me todella omin toimin voidaan vaikuttaa siihen mitä elämä eteen tuo. Ihan joka päivä. Koska kyllä, sä itsekin voit saada just niitä asioita joita kadehdit toisella.

Ja ennen kuin alat listaamaan syitä miksi et voi saada, olet jo käyttänyt ihan turhaa energiaa niiden syiden keksimiseen. Samassa ajassa olisit jo lähtenyt kohti unelmaasi. Vähän sama näkyy ihan jokaisessa arkipäivässä. Jos alkaa listaamaan jatkuvasti isoa työkuormaa, samassa ajassa olisi jo tehnyt osan töistään. Oletko esimerkiksi miettinyt miksi työkaverisi on joskus sinua nopeammin valmis? Tämä voi olla syynä. Hän ehkä keskittyy tekemiseen, ei omien tai sinun töidesi listaamiseen.

Niin ja usein me muuten kadehditaan muita vaikka ei edes nähdä kokonaista kuvaa. Kadehditaan jotain tiettyä osa-aluetta jonkun toisen elämästä eikä nähdä mistä kaikesta tyyppi on mahdollisesti luopunut saadaaksen jotain. Tai kuinka suuren työn on esimerkiksi samalla tehnyt.

Haluaisin, että pidetään irrallaan seuraavat asiat: Et voi saavuttaa samaa kuin toinen ja et voi saavuttaa samaa kuin toinen KOSKA et jaksa/pysty/ehdi saada sitä aikaan. Voit esimerkiksi olla kateellinen jollekkin hänen suuresta tulotasostaan, mutta oletko itse tehnyt saman työn kuin hän? Tai valinnut saman alan? Yrittänyt uudestaan ja uudestaan, vaikka voimia olisi vähän? Mielestäni kateutta on todella erikoista tuntesta sellaisesta asiasta, jonka hyvin voisi myös itse saavuttaa, mutta ei vain viitsi edes yrittää. Itselleni sellainen on ihan vieras ajatus.

 

 

Luulen, että sä vielä pohdit yhtä asiaa josta en ole puhunut. Niin, ihan kaikkea me ei voida millään saada vaikka kuinka tehtäisiin töitä tai unelmoitaisiin yötä myöten. On olemassa asioita joihin me ei voida vaikuttaa. Näitä asioita on lopulta kuitenkin aika vähän elämässä ja niihinkään on turha liikaa takertua. Mun on esimerkiksi turha kadehtia sellaisia ihmisiä jotka nukkuvat paremmin kuin minä (joskus kadehdin!) sillä se vie vain turhaa energiaa. Se mitä voin tehdä, on pyrkiä parantamaan omaa unenlaatuani niin paljon kuin voin ja hyväksyä sen tosiasian, että tulen aina kärsimään ajoittain unettomista öistä. Näistä olen kärsinyt koko ikäni. Se joka nukkuu paremmin, kärsii mahdollisesti jostain muusta omaa elämäänsä varjostavasta asiasta.

Eniten mä toivoisin, että sä käyttäisit kaikki ne negatiiviset tuntemukset johonkin hyvään. Ottaisit niistä hyödyn ja veisit itseäsi kohti jotain parempaa. Unohtaisit valittamisen ja käyttäisit energian johonkin muuhun.

Tällä mä haen sitä, että ennen kuin se kateus edes alkaa syntymään siellä mielessä, olisit jo hoksannut että voisit saavuttaa ihan saman asian itsekin. Et välttämättä samassa muodossa, et ehkä edes samassa ajassa mutta voisit silti. Se on eri asia olisitko siihen kaikkeen valmis. Sitä sun tulee itse punnita ja miettiä, onko kateudessa edes mitään järkeä. Kannattaako käyttää aikaa kasvattamassa negatiivista leimaa omassa otsassa, vai keskittyä omaan napaan ja nähdä kaikki se lopulta todella positiivinen mitä sussa itsessäsi on ja mitä voit omalla työllä saada aikaan?

Niin ja mitä tulee kateuteen ja siihen miksen ymmärrä sitä miksi sitä pitäisi tuntea, niin olen siinä ihan tosissani. Mua enemmänkin inspiroi ihmisten onnistuminen ja menestys. Tavoittelen itsekin helpommin korkeammalla, kun näen jonkun jo tehneen sen. Siitä tiedän, että myös minä voin onnistua.

No mutta, eiköhän tässä ollut jo aika pitkä ajatusten virta kertomaan teille mun ajatuksia kateudesta. Jatketaan juttelua kommenttien puolella. :)

Positiivisuuteen rohkaisevin ajatuksin, 

Marissa