Heti alkuun teille pieni fakta: meillä kuluu vuodessa rahaa pelkkiin banaaneihin 203 euroa. Tai siis viimeisen vuoden aikana on kulunut. Se on viikossa noin 3,5 kiloa ja suurin osa siitä sujahtaa meidän pojan suusta alas. Jännä nähdä tuplaantuuko määrä pian, kun meidän pienin vähän vielä kasvaa. Vai vaihtuuko banskut hänen kohdalla esim omeniin? ;)

Sama summa kuluu myös omaan kahvinjuontiini, eli kahvit ja kahvimaidot vievät vuodessa kotona juotuna noin 200 euroa. Toki näistä joskus joku muukin ehkä juo, mutta pääosin kahvia meillä kittaan minä. Viikossa se tarkoittaa noin litran maitopurkkia ja 2/3 paketillista Löfsbergin herkullista tummapaahtoista kahvia. Melko pieni summa siitä nautinnosta, jonka kahvi itselleni tuottaa. Todella pieni summa.

Nyt moni ehkä miettii, että miten olen mitannut näitä määriä? Mistä tiedän näin tarkkaan meidän ruokakulut arjessa? Ja ei, en todellakaan ole se tyyppi joka kirjaa tunnollisesti asioita ylös exceliin tai säästää jokaisen kuitin. Rehellisiä jos ollaan, vihaan exceliä. Kaikki tämä fakta löytyy kivasti S-pankin tarjoamasta sovelluksesta, joka kerää tietoa meidän ruokalaskua seuraten. Ei tarvitse itse tehdä muuta kuin lappaa ruokaa ostoskärryyn ja maksaa ne, sovellus kerää tiedot kasaan.

Ja voi miten herkullista tietoa se onkaan ollut! Hyödyllistä ja herkullista, osittain myös aika silmiä avaavaa. Näkee vähän liian kongreettisesti mihin rahaa valuu myös hukkaan ja mihin sitä on ollut ihan hyödyllistä käyttää. Ei muuten riittänyt ihan pieni hetki zuumailuun oman kulutuksen parissa, jokainen tuoteryhmä piti katsoa läpi. Katsoin mm. myös, että aamupuuroihin meillä menee vuositasolla noin 19 euroa. Heh, halvat on herkut meidän perheessä. <3

Eikä tämä muuten ole mikään mainos, kunhan vasta bongasin tämän sovelluksen ja ajattelin sitä hyödyntää tarkkailemalla meidän kulutusta. On todella helppoa nähdä mihin eurot valuu, kun lähes kaikki ruokaostokset tehdään S-ryhmältä.

RUOKALASKU 400 EUROA KUUKAUDESSA VAI PALJON ENEMMÄN?

Ruoka on meille sellainen asia, etten siitä kuitenkaan turhaan säästelisi. Uskotaan, että kun syö hyvin ja laadukkaasti, voi ihan varmasti paremmin. Meille myöskään ei ole aivan sama minkä tuotteen kaupasta valitsee, vaan on tärkeää syödä maistuvaa ruokaa. Siinä missä joku ei maista eri tuotemerkeissä eroa tai sitä, onko vihannes pakasteesta vai tuoreena, on sillä meille suurikin ero. Tottumisesta tämä on myös varmasti kiinni, mutta ihan mielelläni olen tottunut syömään super herkullista tuoretta parsakaalia kuin että söisin mautonta parsakaalia pakkasesta. En myöskään voisi syödä edullisempaa raejuustoa jota myydään Lidlissä, vaan rakastan Kesoa ja Valiota. Ja siis nämä nyt vain esimerkkinä meidän valinnoista ja siitä, miksi kuluja ei kaikessa voi edes saada alemmas. Kun on tarkka tuotteesta, ei aina voi valita halvinta.

Samaisesta syystä ostetaan kaikki ruoka Prismasta. Kun kaikki tuotteet saa samasta kaupasta, kertyy hyvin bonuksia keskittämällä ja aikaa säästyy kun ei juokse monessa eri kaupassa. Aika on kalliimpaa kuin tarjouksesta ostettu kurkku kilometrien päässä omasta kaupasta. Moni myös vannoo Lidlin nimeen, itse olen laskenut että meille ässä on halvin, ylivoimaisesti. t. tarkan markan Marissa. :D

Meillä käydään harvoin ulkona syömässä, joten ei tunnu yhtään pahalta kantaa satoja euroja rahaa kuussa ruokakauppaan. Sieltä saa aina ison kasan tuoreita vihanneksia ja muuta ruokaa, joka sitten hellalla kypsyy ja mussutellaan se onnellisena masuihimme.

Muistatteko kun joskus olen kertonut, että meidän ruokalasku kuukaudessa on noin 400 euroa? Tähän on sisältynyt usein niin vaipat kuin kosmetiikkakin, meillä kun kaikki ostetaan isosta marketista. No, tämä summa onkin pitänyt hyvin paikkansa jo pidemmän aikaa, kunnes nyt huomasimme kauhuksemme, että summalle on käynyt jotain. Istahdettiin ekaa kertaa koskaan tutkimaan meidän kulutusta sovelluksen kautta ja suurin silmin tuijotettiin lukuja. Huomattiin, että yli 600 euroa on mennyt pelkkään ruokaan ruokakauppassa. Tähän päälle vielä käyttötavara ja kosmetiikka jne. Oho, mitäs nyt on tapahtunut?

Niin, heti ensimmäisenä tulee mieleen, että onhan tässä muutamassa vuodessa porukka meidän taloudessa tuplaantunut. Se tottakai lisää kulutusta arjessa, mutta en suostu uskomaan, että ihan niin paljon. Vielä vuosi sitten meidän kulut olivat huomattavasti pienemmät. Kyllä me aikuiset ollaan ne suurimmat kulut tässä kodissa, lapset hyvä jos kymppejä saavat kuukaudessa kulumaan. :)

Sovelluksesta näkee hyvin mihin on kuluttanut (esimerkiksi 203 euroa niihin banaaneihin) missäkin kuussa ja minkä verran. Näki selkeästi lukuina paljonkon on ostanut juustoa kesäkuussa (en edes kehtaa kertoa, mutta kymmeniä euroja) ja paljonko on mennyt rahaa herkkuihin (ihan liikaa) tai vaikka kalaan (liian vähän).

Muutama hetki siinä yhdessä aihetta pohdittiin ja päätettiin heti, että vähän voisi taas miettiä valintoja kaupan hyllyiltä ja yrittää saada laskua pikkuisen alaspäin. Tässä ajatuksiamme siihen, miten siinä ehkä onnistumme.

NÄIN AIOMME SAADA RUOKALASKUA PIENEMMÄKSI SYKSYLLÄ

  • Suunnitelmallisuus jatkuu, kuten ennenkin. Ruokalista viikolle valmiiksi, kerran viikossa kunnolla kauppaan.
  • Juustoja vähemmän. Vuodessa juustoihin on kulunut rahaa 700 euroa. Oisko tässä summassa teistä ehkä vähän nipistettävää? :D Ollaan aikamoisia juustohiiriä koko perhe. Raejuustoa, tuorejuustoa ja Olttermannia suostun vähentämään reilulla kädellä, fetaa toisaalta en. Se on oma lempparini kaikessa ruoanlaitossa. <3
  • Vain yksi herkkupäivä viikossa. Niin, tätähän on tavoiteltu jo monesti, mutta aina siitä lipsutaan. Herkut on suuri kuluerä ja ihan jo terveyssyistä olisi järkevää syödä vähemmän herkkuja. Lauantai olkoon herkkupäivä, meille kaikille. Lupaan kautta kiven ja kannon. Ainakin yritän luvata. :D
  • Enemmän kananmunia, vähemmän leikkeleitä ja lihaa. Meillä kuluu kananmunia todella vähän, mutta ehkä voisi olla paikallaan syödä niitä vähän enemmän ja ostaa esimerkiksi lihatuotteita vähemmän.
  • Hankintaan isompi pakkanen kotiin, johon mahtuu säilömään enemmän marjoja, sieniä ja muuta ruokaa. Tässäkin jo varmasti tekee säästöä, sillä tällä hetkellä kotona on kahden laatikon pakkanen. Juuri nyt se sisältää sekalaisen määrän ruokaa, joita olen lapsille pakastanut hätävarana ja marjoja on lähes 10 kiloa säilössä. Aika hyvin siis vetää pienikin pakkanen, mutta miettikää miten suuren säilön saisi arkkupakkaseen. Sellainen hankintaan siis!

TÄRKEINTÄ ON SAADA LAADUKASTA SISÄLTÖÄ KULUTTAMALLAAN HINNALLA

Okei, kesä on ollut grillauksen aikaa ja se jo nostaa kulutusta hieman. Samoin se, että meistä kumpikin on syönyt viime kuukausina paljon kotona ruokaa eikä Ville normaaliin tapaansa lounasta töissä. Ruokalasku myös pienenee meillä automaattisesti jatkossa, kun olen palannut töihin, sillä itsekin syön tuolloin ulkona enemmän. Toisinsanoen, meillä tuo 400 euroa kuussa ei ole ollut koko lasku siitä, mitä meillä syödään. Ainoastaan se summa, mitä kuluu ruokakauppaan. Lisäksi syömme myös lounaita ulkona ja joskus harvoin käydään Hesessä tai vaikkapa ravintolassa kavereiden kanssa.

Meillä ruokalaskua joskus nostaa lisäksi se, että kylässä käy usein vieraita ja halutaan tehdä yhdessä ruokaa. Tämä on kuitenkin sellainen kulu, josta ei tahdota lähteä karsimaan. Jos kuussa kuluu satanen enemmän siihen, että me tarjotaan ystäville tai perheelle ruokaa, on se pieni summa siitä ilosta. Tuon rahan saisi nimittäin nopeasti kulumaan yhdellä kertaa hyvään ravintolaan, jos mieluummin sellaisissa kävisi usein. Muutama satku onkin siis pieni summa käyttää kotona omiin pöperöihin.

Pakko vielä mainita, että meillä laskee ruokalaskun hintaa myös se, että tykätään aika tavallisista jutuista ruokalautasella. Niihin ei isoja summia saa kulutettua ruokakaupassa, ei vaikka yrittäisi.

Siinä nyt muutaman kohdan lista näin meidän tilannetta ajatellen, kun huomattiin kulujen vähän karanneen käsistä. Tärkeintä meille on saada laadukasta ruokaa pöytään ja siitä turhia säästelemättä. Meillä toki ostetaan kaupasta myös muutakin kuin ruokaa, mutta tavoite olisi taas päästä ainakin ruoan osuudesta siihen, että kuukaudessa kulu olisi noin 400 euroa. Kun lapset kasvavat, tämä summa tulee olemaan vain haave. Parempi siis säästellä nyt, kun vielä voi. ;)

Kuluja menee tottakai kaikkeen muuhukin kuin vain ruokaan, joten tarkkaillaan joku toinen kerta sitten muita juttuja. Tarkoitus olisi aina torstaisin puhua Instan puolella rahasta ja kulutuksesta, joten hyppää sinne kuuntelemaan, jos et jo ole siellä seurailemassa: @marissaleh

Katsotaan mihin syksy vie ja miten kulutus tästä etenee. Voisin tässä syksyn aikana kertoa tänne kuulumisia aiheesta, ne varmasti monia kiinnostavat. Ja hei, jos sinäkin innostut lähtemään tähän haasteeseen mukaan, niin hienoa! Mitkä teidän tai sun perheessä on ne suurimmat kulut ruokalaskussa? Entä ne, joista olisitte valmiita karsimaan? Jaa ihmeessä ne meille muillekin! :)

Hyvästä ruoasta ja syömisestä aina yhtä iloisena,

Marissa

Ensimmäinen työviikko takana itselläni äitiysvapaan jäljiltä ja vitsit miten hyvä ja aikaansaava olo. Vaikka työtunteja viikolle kertyi vain vähän päälle kymmenen, tuntuu kuin olisin saanut aikaan jo niin paljon. Osa ajasta kului varmasti ihan hukkaan, kun keskityin lähinnä ihmettelemään sitä miltä tuntuu olla han vain itsekseen ja rauhassa, mutta ehkä sekin hiljaa istuminen teki vain hyvää. Tytärtäni en niissä hetkissä ehtinyt montaakaan hetkeä miettiä, sillä luotettavan hoitajan löytäminen on tehnyt levollisen mielen. Kotona menee varmasti hyvin.

Tuntuu muuten mukavalta tehdä jotain ihan muuta vaihteeksi, kun viimeisen vuoden olen lähinnä keskittynyt lapsiini. Vaihtelu todellakin on virkistänyt.

Tämän viikon aikana on keskustelun aiheena ollut vahvasti töihin paluu Instagramin puolella (@marissaleh) ja nyt on hyvä höpistä siitä vähän lisää tännekin. Vaikka Instassa viestejä tulee paljon, niin kommentointi on blogeissa viimeisten vuosien aikana kovasti vähentynyt ja olisi kiva tämän postauksen loppuun saada pitkästä aikaa vähän kommenttiosiota hereille. Ehkä voisit kirjoittaa onko viime aikojen jutuista ollut sinulle iloa tai herättääkö esimerkiksi tämä teksti jotain ajatuksia? Onko joku aihealue, josta toivoisit kuulla? Niin ja keitä siellä vielä nykyään on lukemassa ajatuksiani, pieni esittely sinustakin olisi kiva kuulla. Kuka sinä olet ja mikä jutuissani eniten kiinnostaa? :)

ÄITIYSVAPAAN HERÄTTÄMÄT EPÄVARMUUDET

Vuosi on pitkä aika olla poissa töistä, se ehtii herättämään monenlaisia ajatuksia ja erityisesti epäilyksiä. Omia taitoja kohtaan tai vaikka sitä, että miten enää sopeutuu työyhteisöön sinne palatessa. Itselleni tämä on ollut jo toinen äitiysvapaa joten tiesin jo vähän valmistautua ajatukseen siitä, mitä kotona olo saattaa mielelle tehdä. Olen aina rakastanut kuulua työyhteisöön ja kun on pitkään kotona, kasvaa ikävä nopeasti. Ja vaikka koen olevani itsevarma ja melko tietoinen omista kyvyistäni työelämässä, herää silti väkisin epävarmuuksia pintaan. Olen mm. pohtinut, että osaanko enää mitään, kun palaan töihin ja ovatko taitoni ajantasalla. Onko minusta enää hyötyä? Olen myös miettinyt ajoittain sitä, että kelpaanko enää työkavereilleni vai onko heillä ihan hyvä ilman minua. Hassuja ajatuksia, mutta minkäpäs niille voit jos mieleen pomppaavat.

Tiedän itsekin useimmiten, että ajatukset on hölmöjä ja työnnän ne nopeasti sivuun. Joskus olen ihan ääneen naurahtanut omille ajatuksilleni. Tärkeintä on myös puhua niistä huolista läheisille, eikä kasvattaa ajatuksia yksin omassa mielessä. Tiedän, että tällaisia ajatuksia nousee enemmän pintaan silloin, jos on paljon lasten kanssa yksin eikä juttele asioista kenellekään. Kokee olevansa yksin ja samaan aikaan kaikki muut tekevät yhdessä jotain. Siinä sitten pohtiessa ajatukset kasvavat mielessä ja muuttavat muotoaan, joskus ihan todella erikoisiksi.

Mutta miksi näitä ajatuksia sitten syntyy mielessä vaikka tiedostaisi niiden olevan tavallaan ihan turhia? Omalla kohdallani varmasti historia vaikuttaa eniten, se etten aina ole työelämässä saanut niitä parhaita työkavereita jotka kunnioittaisivat minua. Kun on kerran saanut kylmää niskaan, pelkää saavansa sitä uudelleen. Jokainen meistä on myös kuullut niitä tarinoita, joissa oma työpaikka onkin kadonnut sinä aikana, kun viettää äitiysvapaata kotona lapsen kanssa ja palatessa on pitänyt sopeutua ihan uuteen tilanteeseen. Tiimejä on muutettu, tehtäviä jaettu ja yhtäkkiä palatessa koko homma onkin pistetty ihan uusiksi.

SOPEUDUNKO ENÄÄ JOUKKOON MUKAAN?

Oma tilanteeni on hyvä, enkä oikeastaan ihan täysin ymmärrä miksi mielessä ajoittain pörrää turhaan niitä negatiivisia ajatuksia. Teen töitä sellaisessa yrityksessä, jossa tiedän että jokaista työntekijää kuunnellaan ja meillä on siellä hyvä tiimi kasassa. Paluuni menee varmasti hyvin ja uskon, että voin olla hyödyksi ihan ensimmäisestä päivästä alkaen. Jonkinlaista perehdytystä paluuni kunniaksi ehkä kaipaan, mutta eiköhän sellaista kaipaa jokainen hetken aikaa kotona viettänyt. Pehmeää laskua uudelle alustalle.

Vaikka oma tilanteeni on hyvä, niin samalla itseäni harmittaa silti se ajatus, että todella monissa työpaikoissa asia ei todellakaan ole näin. Moni miettii tälläkin hetkellä kauhulla paluutaan töihin ja mahdollisesti viettää jopa unettomia öitä, kun ei tiedä minkälainen työtilanne on vastassa.

Tässä muutama ajatus teiltä aiheeseen, kun keskustelin aiheesta tällä viikolla Instagramissa:

Kun palasin töihin, en enää kuulunut joukkoon. Olin ainut jolla oli lapsi, enkä enää kelvannut seuraan. Tauolla lähdettiin johonkin, mihin en löydä ja yhteiset menot suunniteltiin jossain yksityisessä chatissa. Ennen olimme kaikki ystäviä, mutta äitiys oli tehnyt minusta hylkiön. Tätä olin pelännytkin äitiysloman aikana ja tästä syystä lopulta vaihdoin työpaikkaa. Nykyään on ihanat työkaverit ja myös he joilla ei oo lapsia haluavat olla kanssani hyvissä väleissä. Työssä on taas kivaa! Siltikin jännittää ajatus toissta lapsesta. Käykö sama uudestaan, jos jäisin äitiyslomille?”

Multa lähti työtehtävät sillä aikaa kun olin poissa töistä. Jouduin tekemään sellaista työtä mitä en osannut eikä sitä opetettu. Yritin kysellä, mutta aina oli kuulemma kiire tai muita syitä mitä nyt keksivätkään. En tuntenut ketään ja pomo ilmoitti, että saa luvan kelavata. En saanut selityksiä ja aika nopeasti vaihdoin työpaikkaa.

”En haluaisi palata töihin, mutta rahallisesti on pakko. Pelottaa se, miten saan totuteltua kaikkeen taas uusiksi. Miten jaksan herätä ajoissa aamulla, tarhakuviot ja kaikki. Miehestä ei näissä oo apua. Meiltä ei saa myöhästyä enkä tiedä ymmärretäänkö muutenkaan tätä tilannettani. Meillä siis erityislapsi kotona. Pelottaa tuleva.”

Mietin ennen töihin paluuta, että osaankohan enää töitäni. Kun sitten työt alkoi, oli meillä vaihdettu kaikki järjestelmät ja piti aloittaa ns alusta opettelu ja kukaan ei näyttänyt miten tehdään. Yksi työkaveri kiusaa jatkuvasti ja kertonut selkeästi miten tyhmä olen kun en osaa käyttää ohjelmia ja kyselen liikaa. Enää en kysy. Itken usein kotona, miten rankkaa on ja aamuisin teki mieli jäädä kotiin. Haluaisin vaihtaa työtä, mutta oloni on huono enkä oikein löydä voimia. Tunnen itseni huonoksi ja en usko kenenkään haluavan minua töihin. Ennen tykkäsin työstäni kuten sinäkin, en enää.

Toisaalta taas, osa viesteistä joita sain teiltä, olivat ihania ja myös hyviä kokemuksia riittää:

Olin poissa töistä kaksi vuotta ja kun palasin töihin, juhlittiin sitä kaikkien kesken. Oli kakut ja ilmapallot ja kaikki. En tietenkään tällaista osannut odottaa. Sain kahden päivän perehdytyksen asioihin ja kaikki ottivat ilolla vastaan. Ihan kuin en olisi pois ollutkaan töistä.”

Täytyy sanoa, että äitiysloma on kasvannut mua henkisesti todella paljon, koen olevani kypsempi ja itsevarmempi. En aio ottaa enää samaa kohtelua vastaan kuin joskus ennen enkä ole ovimattona. Äitiys teki musta todellakin vahvemman!

MITÄ VANHEMMUUS ON ITSELLENI OPETTANUT?

Tämä viimeisin on se, mitä toivoisin jokaisen huomaavan itsessään. Että vaikka kuinka jännittäisi paluu töihin, se miten sopeutuu joukkoon ja miten taidot on pysyneet matkassa, niin muistaisi myös ne muut kyvyt joita kotona on kypsytelty. Ne, joita oppii lähes huomaamattaankin lasten kanssa eläessä. Niitä taitoja löytyy jokaiselta ihan varmasti ja ne pitää tottakai ottaa hyötykäyttöön palatessa töihin.

Siinä missä vanhemmuus ainakin itselleni on avartanut entisestään katsetta ja antanut entistä enemmän ymmärrystä työelämässä perheellisiä kohtaan, olen oppinut paljon muutakin. Kärsivällisyyteni on kasvanut, kykyni toimia keskellä valtavaa väsymystä on kehittynyt, osaan priorisoida entistä paremmin, arkeni on löytänyt paremman balanssin ja seison vankemmin jalat maassa. Tiedän nyt paremmin minkälaisiin asioihin haluan jatkossa keskittyä ja olen myös varmasti itsevarmempi.

Voisi ehkä tiivistää, että äitiysvapaa on kasvattanut kanttia. Se taito, ettei ihan pienestä järkyty tai että kestää vähän kylmempääkin kyytiä, on myös opittu täällä meidän kotona. Onhan sitä toki elämä jo ennestäänkin opettanut, mutta vanhemmuus on tuonut oman silauksensa tähän kakkuun päälle. Sitä osaa pitää pään kylmänä vaikka käsissä olisi kuinka monta palloa. Täytyy myöntää, että vaikka itsekin olen kokenut olevani aikamoinen jonglööri jo ennestään, niin kyllä tämä vanhemmuus on vain kasvattanut sitä(kin) taitoa. Mikä on aika mahtavaa.

Niin, kaikki ei ole meistä itsestämme kiinni, kuten muista aiemmista viesteistä saitte lukea. Työelämässä ei kaikki ole reilua, mutta siksi näistä asioista pitääkin puhua ääneen, että niihin saataisiin muutos. Jokainen ansaitsee työpaikan jossa saa kunnioitusta ja johon on turvallista palata äitiysvapaan jälkeen.

Nyt huomaat, ettet sinä ole myöskään mietteidesi kanssa yksin. Uskon, että lähes jokainen on pohtinut vähän samanlaisia ajatuksia ja käynyt mielessään läpi moneen kertaan, että mitenhän se työhön paluu sujuu. Joskus olisi hyvä, että kertoisit ne omat ajatuksesi ääneen. Eikä se tosiaan ole muutos vain äidille palatessa töihin, vaan myös tottakai muullekin perheelle. On uudet päiväkotikuviot, uudet aikataulut ja muut. Arki muuttuu ja paljon. Ei siis ihme, jos vähän jokaista jännittää ja vietetään unettomia öitä. Sekin on ok, jännittäminen on luvallista. Ja eikös se vähän ole niin, että jännitys on hyväksi. Pieni jännitys pyllyssä pistää toimimaan usein fiksummin. :D

Haluan toivottaa jokaiselle tsemppiä töihin palatessa. Ei se aina helppoa ole muuntautua yhtäkkiä äidin roolista työrooliin, mutta hyvin se menee varmasti. Ja jos ei sinun työpaikkasi kunnioita sinua ja esimerkiksi perehdytä sinua tehtäviin tai ne tehtävät on äitiysvapaan aikana kokonaan kadonneet, niin nosta kytkintä ja etsi uusi paikka jossa ottaa omat taitosi hyötykäyttöön.

Mutta hei, nyt pienet sunnuntain levot ja sitten lasten kanssa pihalle. Aavistuksen väsyttää, kun ei olla moneen yöhön nukuttu kunnolla, mutta eiköhän tämä tästä. Ulkoilma ainakin piristää ja ehkäpä yksi kylmä suihku niskaan, niin johan herään tähän päivään. :)

Kivaa sununtaita!

-Marissa

Heippa taas, täällä istutaan yksin tyhjässä kodissa ja jumpan jälkeisellä energiapiikillä lähdin kirjoittamaan tätä tekstiä. Ville lähti viettämään lounastaukoaan tytön kanssa ja samalla saan pienen tauon minäkin päivään. Illalla ollaan tänään lasten kanssa yksin, joten ihan hyvä saada hetki hengähdystä. :)

Sunnuntaina loppui virallisesti äitiysvapaa ja palaan pikkuhiljaa taas työelämään. Olen vielä päivätyöstäni kuukauden verran hoitovapaalla, mutta yritykseni parissa teen töitä jo nyt heinäkuusta alkaen. Tänä aamuna jotenkin vasta havahduin siihen, miten nopeasti kaikki on tapahtunut. Vastahan oli lokakuu ja odottelin tyttäreni syntymää ja nyt hän mennä vipeltää ympäri kotia ihan itse. Uskomatonta tämä vauhti elämässä.

Työelämään paluuseen liittyvät ajatukset ovat pörränneet mielessä koko kesän ajan ja mielessäni on itseasiassa kaksikin juttua joista haluasin teille kirjoittaa. Ensimmäinen aiheista on erakoituminen äitiyslomalla ja toinen aihe liittyy epävarmuuksiin ja työelämästä etääntymiseen äitiysloman aikana. Äitiysloma on pitkä aika, joillekin jopa vuosia, joten ehtiihän siinä kaikenlaisia ajatuksia syntyä. Uskoisin, etten ole ainut jolla on ollut samanlaisia fiiliksiä äitiyslomalta palaamisen jälkeen, joten ehkäpä teitäkin kiinnostaa lukea näitä ajatuksia. Ehkä joku samaistuu, ehkä ei. Ainakin saan omalta sydämeltä nämä pohdinnat kirjoitettua teille auki. Onhan se iso muutos vaihtaa vauva läppäriin hetkeksi, jos näin voi sanoa. :D

HERKKYYS ÄÄNILLE JA HÄLINÄLLE

Voisin heti alkuun pohjustaa aihetta sillä, että en ole koskaan nauttinut seuraavanlaisista tilanteista:

  • Suuret ihmisjoukot, kuten juhlat tai joukkotapahtumat
  • Huomion keskipisteenä oleminen suurelle porukalle
  • Tilanteet, joissa pitäisi keskittyä ja ympärillä on valtava hälinä ja esimerkiksi jatkuvaa huutoa/mölinää/ääntä.

Olen melko herkkä äänille sekä ympäristön hälinälle. Siinä missä itselleni on esimerkiksi työelämässä ollut aina suuri vahvuus siinä, että aistin ympäristöä vahvasti ja pystyn havainnoida paljon asioita sekä ihmisistä että tunnetiloista, on tämä samalla joskus vaikeaa. Joissakin tilanteissa nimittäin huomaan, että suuri hälinä kuormittaa itseäni aivan liikaa. Varsinkin silloin, jos pitäisi keskittyä samalla pysyen paikoillaan. Pahin tilanne on silloin, jos en itse voi tehdä mitään ja pitäisi vain seurata hälinää sivusta. Sellaisessa tilanteessa on todella vaikeaa olla.

Poikkeus tilanteisiin syntyy silloin, jos teen työtä esimerkiksi suuressa juhlassa tai muuten ihmisten keskellä. Jos saan keskittyä työntekoon ja vaikkapa houstata 1000 hengen juhlaa, ei siinä ole mitään ongelmaa. Olenkin tulkinnut omaa toimintaani niin, että mikäli minulla on jokin rooli päällä ja saan keskittyä siihen, pystyn asennoitua eri tavalla. Jos taas itse menisin tuhannen hengen juhliin vieraaksi, saattaisin ahdistua todella paljon jo ajatuksesta. Vielä pahempaa olisi, jos minulle järjestettäisiin juhlat, joissa on tuhat henkeä ja jokainen niistä ihmisistä keskittäisi huomionsa minuun. Voi ei, selkä valuu hikeä jo ajatuksesta.

Tätä eroa on vaikea selittää näissä tilanteissa, mutta kuvailisin sitä sillä, että jos saan piiloutua roolin taakse, on oloni vahvempi ja luontevampi. Jos tavallaan harhailen vain jossain ja minulla ei ole tekemistä, lähtee ajatus karkuun ja koen olevani keskipisteenä vaikka en sitä todellakaan edes olisi. Minulle on esimerkiksi helpompaa mennä suuriin juhliin lasteni kanssa kuin yksin, sillä silloin he ovat ”kilpeni” ja roolini. Tämän paremmin en tätä tunnetta osaa oikein selittää, kunhan itse tiedän erittäin hyvin minkälaisissa asioissa pystyn toimia luontevasti ja missä en. En koe tätä elämääni haittaavana tekijänä, sillä voin hyvin itse valita mihin menen ja minkälaisia asioita teen.

VALINTANA RAUHALLINEN ARKI

Muutos normaaliin arkeen on suuri, sillä en ole juurikaan käynyt esimerkiksi Helsingin keskustassa lasten kanssa tai jatkuvasti pyörinyt missään juhlissa tai joukkotapahtumissa. Äitiyslomalla me ollaan lasten kanssa liikuttu paljon ja nähty koko ajan ystäviä. On käyty ulkomailla parikin kertaa ja tehty ties mitä reissuja Korkeasaareen ja eri puistoihin päivittäin. Meidän normaaliin arkeen kuuluu jokaiselle päivälle ääntä ja vauhtia, mutta ei mitään Linnanmäen kokoluokan vauhtia jaksaisi joka päivä.

Viime viikolla käytiin maauimalassa polskimassa ja sekin vaati itseltäni suurta valmistautumista henkisesti, sillä tiesin että väenpaljous voi ottaa koville. Kahden vilkkaan lapsen kanssa pitää keskittyä jatkuvasti ja samalla en osaa sulkea korviani ja silmiäni ympäristöltä. Kun ympärillä on tuhat ihmistä, huutoa, naurua ja hälinää, on soppa valmis. Pitää valmistautua pitämään pää kylmänä ja yrittää nauttia tilanteesta. Onneksi aina onnistun siinä, kunhan valmistaudun hyvin.

Uskon, että harva suomalainen oikeastaan tällaisista tilanteista niin nauttii, me kun kansana arvostamme sitä omaa tilaamme ja pidämme siitä kiinni. Me suomalaiset ollaan tällaista vähän erakoituvaa porukkaa ja koen, että varsinkin äitiyslomalla se on vain korostunut.

Tilanteeseen meillä vaikuttaa myös se, että emme juurikaan käy Villen kanssa kaksin missään, vaan pääosin kuljemme aina perheenä. Ei tule suunniteltua reissuja kaupunkilomille tai käytyä festareilla. En myöskään istu päivittäin toimistolla ihmisten keskellä, en kulje ruuhkametrossa, en käy juhlimassa baareissa jne. Pienten lasten kanssa arki on muuttunut ja erityisesti äitiyslomalla. Olen erakoitunut tahattomasti.

SUURI JA JÄNNITTÄVÄ MUUTOS PALATA TYÖELÄMÄÄN

Äitiysvapaa on tehnyt minusta entistä erakomman, entistä aremman. Siinä missä vuosi sitten olisin varmasti paljon helpommin voinut lähteä maauimalaan uimaan nopeastikin kutsuttuna, niin nyt tiedän että lähteminen olisi todella vaikeaa. Kun on viettänyt aikaa paljon läheisten ystävien seurassa, kotona vauvan kanssa muhien, pienissä porukoissa ja no, ylipäänsä aika rauhallisissa merkeissä, on muutos työhön ja arkeen palatessa suuri.

En jännitä muutosta, sillä tiedän kaiken sujuvan hyvin, mutta jäin pohtimaan, että monille tämä saattaa myös olla todella jännittävä tilanne. Eräs ystäväni kertoi, että ennen töihin paluuta hän oli viettänyt monta unentonta yötä miettien vähän samanlaisia ajatuksia. Miten sopeutuu taas töihin ja kaikkeen siihen hälinään? Hän oli jopa kokenut haastavaksi puistoissa käynnin lastensa kanssa ja ollut paljon vain kotona parin viimeisen vuoden aikana. Hän oli vältellyt ostoskeskuksia ja nähnyt vain harvoja ihmisiä. Olikin siis iso muutos palata töihin, vaikka hän siihen lopulta sopeutui. Se vaati totuttelua ja lopulta onneksi kaikki meni hyvin. Kuten menee varmasti kaikilla, mutta ei se poista sitä faktaa, että se voi hyvinkin jännittää.

Töihin palatessa ei välttämättä myöskään ymmärretä sitä, että joku on ollut sieltä pidempään poissa ja vastaanotto ei ehkä ole niin ymmärtäväinen kuin toivoisi. Ei pääse heti osaksi porukkaa, eikä ole heti mukana työpaikan hengessä. Muutos on monin tavoin suuri. Ymmärrystä ei ehkä ole, eikä ääneenkään voi sanoa että nyt on vähän vaikeaa tämä sopeutuminen.

Sellaisia asioita tässä on tullut pohdiskeltua viime aikoina ja keskusteltua niistä ystävieni kanssa. En ehkä näytä ulospäin aralta tai ujolta, mutta tietynlaiset tilanteet tekevät itsestäni sellaisen. Onneksi olen vuosien myötä oppinut tekemään asioita myös väkisin ja se on kasvattanut näissä asioissa. On oppinut, että vaikka uudenlaiset tilanteet jännittävät ja voivat olla jopa vaikeita, saa niistä usein myös irti jotain. Työhön paluu tulee olemaan taas muutos, mutta itselleni mieluisa sellainen. On kiva taas palata totuttelemaan hälinään ja arkeen ihmisten keskellä. Vaihtelu tekee hyvää.

Samaistutko sinä, vai opitko kenties vain jotain uutta muista ihmisistä? Kumpikin ihan hyvä. Jos et itse ole näitä asioita miettinyt, niin luultavasti joku läheisesi on. :)

Äitiyslomalta iloisena työelämään palaten,

Marissa