Siinä mä sitä kävellessä mietin, raittiissa  ilmassa, hiekan rahistessa jalkojen alla ja pimeän tien päässä näkyvän valon katsoessa mua kohti. Mietin, että osaanko mä sitä millään selittää sanoilla. Jos siis siitä haluaisin vaikka kirjoittaa, tunteesta joka syntyy kun saa hetken hengittää kylmää talvi-ilmaa. Pienen pakkasen raikastamaa joulukuista kosteutta. Aamua ja sen energiaa. Sitten mä päätin, …

Lue lisää

Aamun aikaan, nyt juuri joulun pimeinä tunteina ennen kuin juuri mikään valo iskee ikkunasta sisään. Pimeys, kynttilät ja odotus. Lumesta, ehkä vähän keväästä, kaikesta muustakin. Siltikin, ei mulla ole tästä mihinkään kiire. Tunnelma syntyy siihen hetkeen, jossa sitä kuluttaa. Keskittyy, antaa joskus tiettyjen asioiden vain olla. Onhan meillä kynttilän valo, on mielestä nousevat uuden aamun …

Lue lisää

Ei fasupala, ei palapelin pala. Kuvainnollisesti ehkä kyllä, siis kun palapelin paloja kootessahan synty lopulta jokin kuva. Kahdesta palasta joskus jo syntyy jotain, mutta ei välttämättä kokonaisuutta. Ei aina. Kun mä puhun vastapalasta, siis siitä sun vastapalasta, tarkoitan ihan eri juttua. Vaikka eikai meillä nyt sentään vain yhtä vastapalaa ole, ei vaikka moni tuntuu niin …

Lue lisää